Kauppila lienee käynyt kaksi luokkaa lyseota ja myöhemmin elämässään hän osallistui Helsingissä työväenopiston kirjalliseen opintopiiriin. Kauppila työskenteli ainakin myyjättärenä, kadunlakaisijana, kylvettäjänä ja alastonmallina.
Kauppilan esikoisrunokokoelma Paratiisin valloitus julkaistiin 1947, ja se jäi hänen ainoaksi julkaistuksi teoksekseen. Kokoelman 33 runoa oli koonnut Helsingissä Kalliolan piirissä vaikuttanut Osmo Hormia, ja sitä pidetään Suomen ensimmäisenä täysmodernina runokokoelmana.
Kauppila poltti myöhemmät runonsa ja muunkin elämäänsä liittyneen kirjallisen aineiston, joten häneltä ei senkään vuoksi ilmestynyt enää uusia teoksia.
Hilja Mörsäri on kirjoittanut Kauppilasta runokokoelmassaan Et ole sinä – Edith, Impi, Simone. Virpi Alanen kirjoittaa Parnassossa, että se on kirjan rajuin osuus. Alanen referoi Mörsäriä, joka sanoo, että Kauppila pelkistää hiljaisuuden paradoksiksi: 'tyhjyyden tilaksi jossa kaikki on läsnä'. Mörsäri on tehnyt Kauppilasta laudaturtyön Impi Kauppila runokokoelma Paratiisin valloitus (1967) Helsingin yliopistoon.
Teokset
Paratiisin valloitus, runokokoelma. Otava 1947
Runoja antologioissa
Suomen kirjallisuuden antologia. VII, Sotien varjossa, Helsinki: Otava, 1975 ISBN951-1-01301-7
Merja Virolainen: Patetia ja ironia marxilais-kristillisessä maisemassa (Impi Kauppila, Paratiisin vlaloitus), teoksessa: Mistä ääni meissä tulee?: runoja ja tulkintoja. Sivut 233–236 WSOY, 1994 ISBN951-0-19651-7