In unitate fidei (suom. uskon ykseydessä) on paavi Leo XIV:n apostolinen kirje Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuonna 2025.
Kirjeen otsikko viittaa Kansainvälisen teologisen komission asiakirjaan ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja. Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhla”. Kirje on jaettu 12 kohtaan. Se käsittelee Kristuksen jumaluuden tunnustamisen lisäksi muun muassa Nikean uskontunnustuksen merkitystä kaikkien kristittyjen yhdistäjänä sekä ekumenian ja oikean ykseyden luonnetta. Kirje päättyy rukoukseen Pyhälle Hengelle.
Kirjeessä käsitellään Jeesuksen jumaluuden kannalta myös areiolaisuutta (kohdat 3,5,8) ja samalla torjutaan näkemys että Nikean kirkolliskokous olisi "hellenisoinut" kristinuskon, ja todetaan että itse asiassa Areioksen kanta edusti hellenisoivaa vaikutusta, toisin sanoen Raamatun korvaamista filosofialla (kohta 5). Toisaalla kirje viittaa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen huomioon, jonka mukaan kristityt ovat osasyyllisiä, kun usko näyttää merkityksettömältä tai sitä käytetään väkivallan oikeuttamiseen armon sijaan, ja kehottaa itsetutkiskeluun epäjumalanpalveluksen, luomakunnan varjelemisen ja köyhiä kohtaan osoitetun solidaarisuuden kysymyksissä (kohta 10). Kirjeen pisin jakso käsittelee ekumeniaa, ja sen kannalta mainitaan että vuosi on samalla ensimmäisen ekumeenisen ensyklikan Ut unum sint 30-vuotisjuhlavuosi.
Sitaatteja (kohta 12):
»Yhteen kasteeseen ja Nikean-Konstantinopolin uskontunnustukseen perustuva ekumeeninen dialogi on kuitenkin johtanut meidät tunnistamaan muiden kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen jäsenet veljiksemme ja sisariksemme Jeesuksessa Kristuksessa ja löytämään uudelleen Kristuksen opetuslasten yhden universaalin yhteisön kaikkialla maailmassa. Me jaamme saman uskon yhteen ja ainoaan Jumalaan, kaikkien ihmisten Isään; me tunnustamme yhdessä yhden Herran ja Jumalan todellisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, ja yhden Pyhän Hengen, joka inspiroi meitä ja ohjaa meitä kohti täyttä ykseyttä ja yhteistä todistusta evankeliumista. Todellakin, se mikä meitä yhdistää, on paljon suurempaa kuin se, mikä meitä jakaa!»
»Jotta voimme uskottavasti toteuttaa tätä palvelutyötä, meidän on kuljettava yhdessä saavuttaaksemme ykseyden ja sovinnon kaikkien kristittyjen kesken. Nikean uskontunnustus voi olla tämän matkan perusta ja viitekohta. Se tarjoaa meille mallin todellisesta ykseydestä oikeutetussa monimuotoisuudessa. Ykseydestä Kolminaisuudessa, Kolminaisuudesta Ykseydessä, koska ykseys ilman moninaisuutta on tyranniaa, moninaisuus ilman ykseyttä on pirstoutumista. Kolminaisuusopin dynamiikka ei ole dualistinen ja poissulkeva "joko/tai", vaan pikemminkin ratkaiseva side, "sekä/että". Pyhä Henki on ykseyden side, jota me yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvomme. Meidän on siksi jätettävä taaksemme teologiset kiistat, jotka ovat menettäneet olemassaolonsa tarkoituksen, voidaksemme kehittää yhteisen ymmärryksen, ja sitäkin enemmän yhteisen rukouksen Pyhälle Hengelle, että hän kokoaisi meidät kaikki yhteen yhdessä uskossa ja yhdessä rakkaudessa.»