Initial coin offering (ICO) on englanninkielinen termi kiistanalaiselle joukkorahoituksen muodolle, joka keskittyy kryptovaluuttoihin kasvuyritysten pääoman lähteenä. Tässä rahoitusmuodossa tietty määrä joukkorahoitetusta valuutasta varataan sijoittajille rahakkeiden muodossa (englanniksi token). Vaihto tapahtuu perinteisiä valuuttoja tai muita kryptovaluuttoja vastaan.
ICO-tyylinen rahoitus tarjoaa osallistumismahdollisuuksia piensijoittajille, mutta myös porsaanreikiä, joiden avulla yritykset voivat välttää sääntelyä ja välikäsiä, kuten pankit, riskisijoittajat ja pörssit. Sijoittajille, ICO-rahoitusten sanotaan olevan hyvin riskialttiita. Rahoitusmuotoa koskevaa lainsäädäntöä on vuoden 2017 jälkeen tulossa useisiin maihin, kuten Yhdysvaltoihin. Ainakin Etelä-Korea ja Kiina ovat kieltäneet ICO-rahoituksen.
ICO-, IPO- ja IEO-käsitteet
ICO-termi muodostettiin samoin kuin IPO[1]. Vuoden 2019 alussa alkoi uuden rahoituskeinon IEO:n kehitys. Se on ICO:n variantti, joka tapahtuu vaihtoalustan valvonnan alla.
Keskeiset erot ICO:n ja IPO:n välillä:
- Nykyään valtio ei säätele ICO:ta niin kuin IPO:ta tai muuta julkista rahoitus- ja investointitoimintaa;
- Rahakkeiden ja kryptovaluutan ostajien oikeudet voivat erota osakkeiden ostajien ja omistajien oikeuksista. Muun muassa rahakkeet voivat edellyttää osinkojen saamista tai olla pelkästään utilitaarisia eli antaa oikeuden vaihtaa rahakkeita yrityksen palveluihin tai tuotteisiin.
- Pörssi tarkastaa IEO:hon osallistuvat kryptovaluuttayritykset, ja käyttäjä voi olla varma ainakin siitä, että hän saa ostamansa rahakkeet.
Usein utilitaarien rahakkeiden antia suositaan sen takia, että tällä tavoin voi välttää rahakkeen ”arvopaperiksi” määrittelemistä Howey-testiä käyttävän Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission (SEC:in) määritelmän mukaan.
25.07.2017 päivätyssä selvityksessään SEC väittää, että virtuaalisen sijoitusrahaston The DAO:n ICO oli arvopapereiden myynti.
