| Innes Ireland | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1959–1966 |
| Talli(t) | Lotus, BRP, BRM |
| Kilpailuja | 53 (50 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 1 |
| Palkintosijoja | 4 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 47 |
| Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1959 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1961 |
| Viimeinen kilpailu | Meksikon Grand Prix 1966 |
Robert McGregor Innes Ireland (12. kesäkuuta 1930 – 22. lokakuuta 1993) oli skotlantilainen upseeri, insinööri ja kilpa-ajaja.
Ireland syntyi 12. kesäkuuta 1930 Mytholmroydissa, Yorkshiressa, Englannissa skotlantilaisen eläinkirurgin pojaksi. Hänen perheensä palasi Skotlantiin hänen ollessaan vielä nuori, jossa kouluttautui insinööriksi Rolls-Roycelle ensin Glasgow'ssa ja myöhemmin Lontoossa. Hän aloitti varsinaisen kilpa-ajamisen 27-vuotiaana ajamalla urheiluautoluokissa.
Formula 1 -sarjaan Ireland tuli ensimmäisen kerran vuonna 1959 urheiluautomenestyksensä myötä. Vuosina 1959-60 hän keräsi useita palkintokorokesijoituksia ja voitti vuoden 1961 Yhdysvaltojen osakilpailun. Hän keräsi kaiken kaikkiaan 47 MM-pistettä. Hän osallistui myös sarjan ulkopuolisiin kilpailuihin.
Formula 1:sten lisäksi Ireland ajoi Le Mansin 24 tunnin ajoja, joissa sijoittui parhaimmillaan kuudenneksi vuonna 1964, ja Lontoo-Sydney rallia.
Kilpa-ajamisen lisäksi Ireland toimi Autocar-lehden urheilutoimittajana sekä British Racing Drivers' Club -kerhon puheenjohtana. Hänen saavutuksistaan kirjoitettiin kirjoissa Marathon in the Dust sekä All Arms and Elbows. Irelandia pidettiin sanojensa mukaisena miehenä, jota kuvailtiin nopeaksi, lojaaliksi sekä herrasmiesmäiseksi seurapiiri-ihmiseksi. Hänen ajouransa oli täynnä erilaisia ylä- ja alamäkiä. Vuonna 1961 hän loukkaantui Monacon GP:n harjoituksissa ja kärsi kivuista myös saadessaan lääkkeenä morfiinia, jolle oli allerginen. Vaikka Ireland toi autonvalmistaja Lotukselle ensimmäisen Formula 1 -sarjan osakilpailuvoiton kauden lopussa, hänet erotettiin ja korvattiin Jim Clarkilla. Samana vuonna BRM-talli tarjosi Irelandille ajopaikkaa kaudeksi 1962, mutta hän kieltäytyi vedoten Stirling Mossin perheen tallille tekemäänsä sopimukseen. Graham Hill voitti BRM:n autolla vuoden 1962 mestaruuden Irelandin tyytyessä alisuoritteiseen autoon. Loput urastaan hän ajoi vaihtelevalla menestyksellä Lotuksen, BRP:n ja BRM:n autoilla.
Ireland kuoli syöpään 22. lokakuuta 1993 Readingissa, Berkshiressa, Englannissa 63-vuotiaana.
