Inosiini

Inosiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi	9-[(2R,3R,4S,5R)-3,4-dihydroksi-5-(hydroksimetyyli)oksolan-2-yyli]-3H-purin-6-oni
CAS-numero	58-63-9
PubChem CID	135398641
SMILES	C1=NC(=O)C2=C(N1)N(C=N2)C3C(C(C(O3)CO)O)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C10H12N4O5
Moolimassa	268,236 g/mol
Sulamispiste	218 °C
Liukoisuus veteen	1,58 g/l
	Infobox OK

Inosiini (C₁₀H₁₂N₄O₅) on glykosidi, joka muodostuu, kun riboosisokeri liittyy glykosidisidoksella hypoksantiinimolekyyliin. Inosiini on osa siirtäjä-RNA:ta. Inosiini muodostaa parin adeniinin, sytosiinin tai urasiilin kanssa.

Kliininen merkitys

Elimistö muodostaa inosiinia aminohapoista ja glukoosista. Inosiini itse on osa puriinien kuten adeniinin valmistusta. Inosiinin on väitetty parantavan urheilusuorituksia parantamalla veren hapenkuljetuskykyä, vaikuttamalla insuliinin tuotantoon ja täten vapauttaa sokereista nopeammin energiaa. Tutkimuksissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole tavattu.

Inosiinin on eläinkokeilla osoitettu kykenevän suojaavan selkäytimen hermosoluja ja silmän gangliosolujen aksoneita vaurioilta. Inosiini auttaa myös ihmisen toipumista aivoverenkiertohäiriöstä, koska se vaikuttaa aksonien uudelleenyhdistymistä helpottavasti.

Lähteet

↑ Inosine – Substance summary NCBI. Viitattu 29. huhtikuuta 2009.
1 2 Physical properties: Inosine (Arkistoitu – Internet Archive) NLM Viitattu 29.4.2009
↑ Philip C. Turner, Alexander McLennan, Andy Bates, Mike White: Molecular biology, s. 269. Taylor & Francis, 2005. ISBN 978-0-415-35167-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
↑ William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch: Exercise physiology, s. 605. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781749909 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
↑ F Liu1, S-W You1, L-P Yao1, H-L Liu1, X-Y Jiao1, M Shi1, Q-B Zhao & G Ju1: Secondary degeneration reduced by inosine after spinal cord injury in rats. Spinal Cord, 2006, 44. vsk, s. 421–426. (englanniksi)
↑ Peng Chen,David E. Goldberg, Bryan Kolb, Marc Lanser & Larry I. Benowitz: Inosine induces axonal rewiring and improves behavioral outcome after stroke. PNAS, 2002, 99. vsk, nro 13, s. 9031-9036. The National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Human Metabolome Database: Inosine (englanniksi)
ChemBlink: Inosine (englanniksi)
KEGG: Inosine (englanniksi)

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[ncbi-1] Inosine – Substance summary NCBI. Viitattu 29. huhtikuuta 2009.

[nlm-2] 1 2 Physical properties: Inosine (Arkistoitu – Internet Archive) NLM Viitattu 29.4.2009

[molecular-3] Philip C. Turner, Alexander McLennan, Andy Bates, Mike White: Molecular biology, s. 269. Taylor & Francis, 2005. ISBN 978-0-415-35167-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)

[4] William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch: Exercise physiology, s. 605. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781749909 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)

[5] F Liu1, S-W You1, L-P Yao1, H-L Liu1, X-Y Jiao1, M Shi1, Q-B Zhao & G Ju1: Secondary degeneration reduced by inosine after spinal cord injury in rats. Spinal Cord, 2006, 44. vsk, s. 421–426. (englanniksi)

[6] Peng Chen,David E. Goldberg, Bryan Kolb, Marc Lanser & Larry I. Benowitz: Inosine induces axonal rewiring and improves behavioral outcome after stroke. PNAS, 2002, 99. vsk, nro 13, s. 9031-9036. The National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)