
Inversio-ongelma eli käänteisongelma tarkoittaa matematiikassa ja luonnontieteissä ongelmaa, jossa tavoitteena on päätellä epäsuoran mittauksen perusteella joitakin ominaisuuksia tutkittavasta kappaleesta. Sana inversio tarkoittaa suomeksi päinvastaista, peilikuvaa tai käänteistä. Inversio-ongelma tarkoittaakin ongelmaa, joka on vaikeampi ratkaista ”takaperin” kuin ”etuperin”. Hyvä esimerkki inversio-ongelmasta on kameralla kuvan ottaminen: Ennen kuvan ottoa on helppo nähdyn maiseman avulla ennustaa millainen kuvasta tulee, mutta jälkeenpäin kuvaa katsomalla ei voi suoraan kertoa maiseman kaikkia yksityiskohtia, varsinkaan kappaleiden kolmiulotteisia muotoja ja etäisyyksiä. Osa tiedosta on siis hävinnyt. Inversio-ongelmien terminologiassa tavallista ”etuperin” laskettua ongelmaa kutsutaan suoraksi ongelmaksi.
Inversio-ongelmia tavataan monenlaisten mittausten yhteydessä. Lääketieteessä tomografisten kuvausmenetelmien käyttö vaatii käänteisongelman ratkaisemista. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tietokonetomografia tai impedanssitomografia. Seismologiassa maapallon rakennetta voidaan selvittää mittaamalla seismisten aaltojen kulkuaikoja maapallon läpi. Tässäkin on kyse käänteisongelmasta. Myös ilmakehätieteissä erilaisiin mittauksiin liittyy paljon käänteisongelmia. Esimerkiksi hiilinielujen ja -lähteiden mittaaminen satelliitin avulla sisältää käänteisongelmien ratkaisemista.
Tyypillisesti matematiikassa ongelmat ovat hyvin asetettuja. Matemaatikko Jacques Hadamardin kehittämien ehtojen mukaan ongelma on hyvin asetettu, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:
Inversio-ongelma on kuitenkin tyypillisesti huonosti asetettu, eli se ei toteuta jotakin yllä olevista ehdoista. Inversio-ongelmalla voi esimerkiksi olla useita ratkaisuja, eli sillä on ratkaisujoukko. Tämä sotii ratkaisun yksiselitteisyyttä vastaan. Esimerkiksi derivaatan inversio-ongelma on integraali, joka tarvitsee annetun informaation ulkopuolelta vakion ollakseen täysin määritelty. Lisäksi ehdoista viimeinen rikkoutuu usein inversio-ongelmissa. Jos inversio-ongelman ratkaisu ei riipu jatkuvasti mittaustuloksesta, se tarkoittaa, että kaksi lähes samaa mittaustulosta voikin vastata hyvin erilaisia mitattavia kappaleita. Tämä on vaikeaa, sillä käytännön mittauksissa on aina virhettä, eli mittaustulos ei ole täysin tarkka. Yllä olevien syiden vuoksi inversio-ongelman ratkaisuun pitääkin usein sisällyttää ennakkotietoja etsityn ratkaisun luonteesta, jotta päästään haluttuun tulokseen. Tätä kutsutaan regularisaatioksi.