Irja Strand

Irja Onerva Strand (o.s. Nousiainen, ent. Huttari, 4. marraskuuta 1909 Helsinki - 13. helmikuuta 1995 Farsta) oli suomalaissyntyinen toimittaja, joka työskenteli 1930-luvulla Moskovassa Kominternin palveluksessa ja hoiti myöhemmin Tukholmassa sijainnutta SKP:n toimistoa. Vuosina 1937-1940 Strand toimi Tukholmaan lähetetyn Arvo ”Poika” Tuomisen apulaisena ja vastasi Suomessa kielletyn puolueen yhteyksistä Moskovaan.

Elämä

Nuoruusvuodet

Skandinaavisia vieraita saapumassa Helsinkiin SKP:n kongressiin lokakuussa 1945. Gunnar Öhman (vas.), Ørnulf Egge, Irja Strand ja Knut Senander.

Irja Strandin vanhemmat olivat Viipurissa syntynyt Leo Uljas Nousiainen (s. 1887) ja pietarinsuomalainen Ida Eleanora Nordström (s. 1886). Sisällissodan jälkimainingeissa perhe päätyi 1918 Neuvosto-Venäjälle. He asettuivat Petroskoiseen, jossa Strand kävi punapappi Einari Rauhamäen ylläpitämää yhteiskoulua.

Vuosina 1928–1932 Strand työskenteli Petroskoissa ilmestyneen Punaisen Karjalan toimituksessa. Hän pyöri myös paikallisissa kulttuuripiireissä ja avioitui inkeriläisen runoilijan Topias Huttarin kanssa. Avioliiton kariuduttua jo 1932 Strand muutti Moskovaan, jossa hän työskenteli Kominternin suomalaisella osastolla sihteerinä ja kääntäjänä opiskellen töidensä ohessa journalistiikkaa. Vuonna 1934 Strand aloitti opinnot Moskovan Lenin-koulussa työskennellen samalla laitoksen kielenkääntäjänä ja tulkkina. Lenin-koulussa Strand käytti salanimeä "Nina Blom". Hän oli myös VKP(b):n jäsen.

Strand ryhtyi Lenin-koulussa seurustelemaan ruotsalaisen "Svenssonin" eli Anton Strandin (1905-1972) kanssa. He solmivat avioliiton, mutta Arvo "Poika" Tuomisen muistelmien mukaan kyseessä ei ollut rakkausliitto, vaan SKP järjesti sen Jukka Lehtosaaren aloitteesta saadakseen luotettavan työntekijänsä Tukholmaan. Vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi pariskunnan avioliitto kesti vuosikymmenten ajan. Vuonna 1936 Strandit muuttivat Tukholmaan, jossa heidän liittonsa sai myös Ruotsin viranomaisten vahvistuksen.

Sotavuodet

Strand ryhtyi hoitamaan SKP:n Tukholman toimistoa, jonka johtoon Moskovasta lähetetty Arvo "Poika" Tuominen saapui elokuussa 1937. Tuomisen apulaisena työskennellyt Strand vastasi yhteydenpidosta Suomessa maanalaisesti toimineeseen SKP:seen. Anton Strand oli linkkinä Ruotsin kommunistisen puolueen johtoon ja sitä kautta Moskovaan. Strandin ja Tuomisen välit olivat alusta asti kireät, jonka vuoksi Tuominen siirsi salaisimmat työt puolisolleen Lyylille. Talvisodan aikana tammikuussa 1940 Strand kieltäytyi toimittamasta Aleksandra Kollontaille Tuomisen omin nokkinensa laatimaa rauhantunnustelua. Heidän lisäkseen toimistossa vaikuttivat sodan aikana ainoastaan Yrjö Enne ja Vappu Hurmevaara.

Talvisodan jälkeen Strand laati laajan raportin Tuomisen sodanaikaisesta toiminnasta. Strand tapasi myös Tukholmassa poikenneen Cay Sundströmin, jolta hän sai tietoa Suomen tilanteesta. Heinäkuussa 1940 Strand matkusti Moskovaan jättämään raporttinsa Tuomisesta ja SKP:n toiminnasta sodan aikana. Strandin mukaan Tuominen oli ollut jo ainakin syksystä 1939 lähtien petturi ja vihollisen agentti. Hän arvosteli raportissaan varovasti myös Neuvostoliittoa. Strandin mukaan työläiskaupunginosiin osuneet pommit olivat saaneet työväestön kääntymään Neuvostoliittoa vastaan, kun tunnelmat Töölön pommitusten jälkeen olivat vielä olleet vahingoniloiset. Raportin seurauksena Tuominen erotettiin nopeasti tehtävistään SKP:ssa ja Kominternissä. Strandin raportin perusteella Kominternin johtohahmot Georgi Dimitrov, Otto Wille Kuusinen, Dmitri Manuilski, Klement Gottwald ja Palmiro Togliatti päättivät ryhtyä elvyttämään SKP:n toimintaa ja laativat sitä varten kuusikohtaisen ohjelman. Strandin tehtäväksi tuli ottaa yhteys Suomessa maanalaisesti toimivaan puoluejohtoon ja tehdä selvittää sille puolueen linjaa. Elokuun alussa Strandit saapuivat Helsinkiin kertomaan Kominternin päätöksistä. Etsivän keskuspoliisin salaisten agenttien mukaan Strandit vierailivat SNS:n toimistossa ja ehtivät tapaamaan Lyyli Heinosen, Lauri Kantolan, Hertta Kuusisen ja Cay Sundströmin, ennen kuin onnistuivat karistamaan varjostajat kannoiltaan.

Loppuvuodesta 1940 Strand kävi Suomessa salaa tutustumassa tilanteeseen ja teki tammikuussa 1941 uuden raportointimatkan Moskovaan. Dimitroville jättämässään selonteossa hän kertoi SKP:n toiminnan lisäksi myös muun muassa Pohjois-Suomeen saapuneista Natsi-Saksan joukoista. Keväällä Strand jatkoi Moskovan ja Suomen välisenä kuriirina ja toimi myöhemmin jatkosodan aikana eräänlaisena "harmaana eminenssinä". Jatkosodan jälkeen marraskuussa 1944 Strand kävi seuraavan kerran Suomessa muun muassa tunnustelemassa mahdollisuuksia Natsi-Saksan vielä miehittämän Norjan auttamiseksi.

Sotavuosien jälkeen

Sotavuosien jälkeen Strand työskenteli Ruotsissa muun muassa Ny Dagin toimittajana ja vaikutti kommunistisen puolueen naisjärjestössä. Hän kuoli Tukholman Farstassa 85-vuotiaana helmikuussa 1995.

Lähteet

  1. ↑ Virtanen, Matti: Poika Tuomisen toinen talvisota (vain tilaajille) 13.2.1994. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.3.2026.
  2. 1 2 3 4 Tuominen, Arvo: Kremlin kellot : muistelmia vuosilta 193, s. 71-73. Helsinki: Tammi, 1956.
  3. 1 2 Hirvelä, Jesse; Laakkonen, Anna: ”Suomalaisia toimittajia Neuvostoliitossa 1918–1938”, Sanomisen vaikeutta ja vapautta : vasemmistolaista tiedonvälitystä 1919–1956, s. 69. Helsinki: Yleinen Lehtimiesliitto, 2023. ISBN 978-952-9470-40-2
  4. ↑ Krekola, Joni: Stalinismin lyhyt kurssi : suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 428. Bibliotheca Historica 105. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-874-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Strand (Blom), Irja (Nina) Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 1.3.2026.
  6. ↑ Krekola 2006, s. 326.
  7. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 75–77. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19201-5 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Rajala, Panu; Rautkallio, Hannu: Petturin testamentti : Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä, s. 134. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19806-4
  9. ↑ Rajala & Rautkallio 1994, s. 180-182.
  10. 1 2 Rentola 1994, s. 234, 238-241.
  11. ↑ Rentola 1994, s. 197.
  12. ↑ Rajala & Rautkallio 1994, s. 204.
  13. ↑ Rentola 1994, s. 259-262.
  14. ↑ Rentola 1994, s. 293-294.
  15. ↑ Rentola 1994, s. 311.
  16. ↑ Rentola 1994, s. 507.
  17. ↑ Eduskuntavaalit herättävät huomiota. Helsingin Sanomat, 27.6.1948, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.3.2026.
  18. ↑ Häggman, Bertil: Östtyska Stasis verksamhet i Sverige. Contra, 2004, nro 1, s. 3–4. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 1.3.2026. (ruotsiksi)