Isabella Jagellonica

Isabella Jagellonica (puol. Izabela Kazimira Jagiellonka, unk. Jagelló Izabella magyar királyné; 18. tammikuuta 1519 Krakova – 15. syyskuuta 1559 Gyulafehérvár, Transilvania) oli Puolan ja Liettuan hallitsijan Sigismund I:n tytär, János Szapolyain puolisona vuosina 1539–1540 Unkarin kuningatar ja miehensä kuoltua alaikäisen poikansa nimissä pitkään Transilvanian ja itäisen Unkarin hallitsija.

Perhe ja nuoruus

Isabella Jagellonica oli Puolan Jagello-sukuisen kuninkaan Sigismund I:n ja hänen toisen puolisonsa, Milanon herttuan Gian Galeazzo Sforzan tyttären Bona Sforzan vanhin ja rakkain tytär, joka syntyi tasan yhdeksän kuukautta vanhempiensa häiden jälkeen. Sigismund I:lle oli ensimmäisestä avioliitostaan Unkarin palatiinin tyttären Borbála Szapolyain (Barbara Zápolya) kanssa syntynyt kaksi tytärtä, mutta tämä liitto kesti vain kolmisen vuotta, sillä Borbála kuoli jo 1515. Bona Sforzan ja Sigismundin avioliitosta syntyi Isabellan jälkeen vielä neljä aikuisikään elänyttä lasta:

• kruununperijä Sigismund II August (1520–1575);
• Sofia (1522–1575), Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Henrik II:n puoliso;
• Anna (1523–1596), sittemmin Puolan kuningatar;
• Katariina (1526–1583), sittemmin Ruotsin kuningatar.

Nuorin lapsista, poika Wojciech Olbracht, syntyi 1527 eikä elänyt vuorokauttakaan.

Bona Sforza oli saanut tasokkaan ja monipuolisen, todellisen renessanssiruhtinattaren kasvatuksen. Hän kutsui Sigismundin hoviin oppineita ja taiteilijoita ja järjesti parhaan mahdollisen koulutuksen myös lapsilleen. Isabella oppi puhumaan sujuvasti puolaa, italiaa, latinaa ja saksaa, tanssimaan ja koruompelemaan. Hän luki Vergiliuksen ja Petrarcan runoja mutta myös kirkkoisä Augustinuksen tekstejä. Häntä ylistettiin kauniiksi ja älykkääksi, ja hän on saattanut olla myös poikamaisen reipas, sillä äiti Bonan kerrotaan sanoneen, että Isabellan olisi oikeastaan pitänyt syntyä pojaksi ja hänen veljensä Sigismundin tytöksi.

Unkarin kuningattarena ja Transilvanian hallitsijana

Vuonna 1539 Isabella vihittiin unkarilaisen ylimyksen János Szapolyain (Zápolya) kanssa, jonka osa Unkarin ylimystöstä oli valinnut ja kruunauttanut Unkarin kuninkaaksi edellisen kuninkaan, Isabellan serkun, Jagello-sukuisen Ludvig II:n kuoltua Mohácsin taistelussa 1526. Unkarin kruunua vaati kuitenkin itselleen myös Itävallan Ferdinand I Habsburg, joka oli naimisissa Ludvig-kuningasvainajan sisaren Anna Jagellonican kanssa. Myös Ferdinand oli kruunattu Unkarin kuninkaaksi, ja häntäkin tuki osa Unkarin mahtimiehistä. Isabellan ja Szapolyain avioliiton oli tarkoitus vahvistaa Puola-Liettuan ja Unkarin asemaa valtataistelussa Habsburgeja vastaan, jotka pyrkivät laajentamaan valtaansa itäisempään Eurooppaan. Asiaa mutkisti se, että suuri osa Unkarista oli Mohácsin taistelun jälkeen joutunut Osmanien valtakunnan hallintaan.

Szapolyai oli Sigismund I:n ensimmäisen vaimovainajan Borbálan veli, Isabellaa 37 vuotta vanhempi, ja hänen terveytensä horjui. Hänen kerrotaan suostuneen avioliittoon vaikutusvaltaisen kroatialaissyntyisen kirkonmiehen Georgius Martinuzzin (tunnetaan Unkarin historiankirjoituksessa nimellä Fráter György, ’Veli Yrjö’) painostuksesta, jotta Szapolyain suku ei sammuisi. Isabella ja Szapolyai vihittiin symbolisesti 31. tammikuuta 1539 Krakovassa, varsinaiset häät vietettiin Budassa 2. maaliskuuta, ja samassa yhteydessä Isabella myös kruunattiin Székesfehérvárissa, Unkarin kuninkaiden perinteisessä kruunajaiskaupungissa.

Ikäerosta huolimatta Isabellan ja János Szapolyain avioliittoa on kuvattu sopusointuiseksi, mutta se kesti vain runsaan vuoden. Pian poika János Zsigmondin syntymän jälkeen Szapolyai kuoli heinäkuussa 1540. Ferdinandin ja Szapolyain aiemmin tekemän sopimuksen mukaan Unkarin kruunun olisi pitänyt periytyä Ferdinandille, mutta Isabella, Martinuzzi ja muutamat muut mahtimiehet julistivat János Zsigmond -vauvan lailliseksi kuninkaaksi, ja myös sulttaani Suleiman I näki sopivaksi tässä tilanteessa asettua Isabellan suojelijaksi. Toukokuussa 1541 Ferdinand lähetti sotajoukkonsa piirittämään Budaa, mutta elokuussa kaupunki joutui Suleimanin käsiin. Sulttaani teki Isabellasta vasallinsa, ja kymmenentuhannen dukaatin vuotuista veroa vastaan tämä sai hallittavakseen Unkarin itäosan, myöhemmän Transilvanian ruhtinaskunnan. Tästä neuvoteltaessa kerrotaan keisarin lähettilään julkisesti esittäneen epäilyksensä, että lapsikuningas János Zsigmond ei olisikaan Isabellan lapsi, jolloin Isabella tarinan mukaan repäisi vaatteensa auki ja ryhtyi hämmentyneiden lähettiläiden silmien edessä imettämään poikaansa.

Budan jouduttua osmanien hallintaan Isabella poikineen asettui ensin vähäksi aikaa Lippan kaupunkiin (Aradin lähistölle). Keväästä 1542 kesään 1551 saakka hän piti residenssiään Transilvanian Gyulafehérvárin entisessä piispanpalatsissa. Tätä aikaa leimasivat jatkuvat kiistat Martinuzzin kanssa, joka ei pitänyt Isabellaa pätevänä sijaishallitsijaksi eikä hyväksynyt tämän ylellistä hovinpitoa. Vuonna 1549 Martinuzzi Isabellan nimissä mutta tämän tietämättä neuvotteli Habsburgien kanssa sopimuksen, jonka sitten pakotti Isabellan hyväksymään. Sopimuksen mukaan Isabella luopui omasta ja poikansa puolesta vaatimuksista Unkarin kruunuun ja sai tästä korvaukseksi Sleesiasta Oppelnin (Opole) ja Ratiborin (Racibórz) herttuakunnat. Vuonna 1551 Isabella poikineen lähti Sleesiaan, ja Transilvania sekä Unkarin pyhä kruunu siirtyivät Ferdinandin hallintaan.

Seuraavien viiden vuoden ajan Isabella kasvatti poikaansa kruununperilliseksi ja yritti, tosin turhaan, myös järjestää tälle dynastista avioliittoa keisari Ferdinandin tai Ranskan kuninkaan tyttären kanssa. Samaan aikaan Transilvaniassa Ferdinandin ankara, yksinvaltainen hallinto sai yhä enemmän vastustusta osakseen, ja vuonna 1556 Transilvanian säädyt Habsburgien valtaan kyllästyneinä ja osmanien kostoa peläten kutsuivat Isabellan poikineen takaisin. Isabella loi itselleen Gyulafehérváriin komean ruhtinashovin, jossa ympäröi itsensä ulkomaalaisilla hoviherroilla. Hänen hallintonsa ei lopulta sekään saanut kansan suosiota. Székelyt kapinoivat, ja Isabellaa vastaan syntyi vuonna 1558 salaliitto. Salaliittolaiset halusivat nostattaa Isabellaa vastaan kapinan saadakseen hänet syrjäytetyksi poikansa tieltä, sillä János Zsigmondia pidettiin heikkona nuorukaisena, johon Transilvanian ylimysten olisi helpompi vaikuttaa. Kerrotaan myös, että Isabella olisi aiottu myrkyttää. Isabella antoi armotta teloittaa kapinalliset ylimykset.

Vaikka salaliitto epäonnistui, Isabella kuoli seuraavana vuonna, syyskuussa 1559, vain 40-vuotiaana. Venetsian lähettilään selontekoonsa tallentaman huhun mukaan syynä kuolemaan olisi ollut abortin aiheuttama komplikaatio, ja Isabellan olisi saattanut raskaaksi hänen puolalainen hovimiehensä ja rakastajansa. Transilvanian hallitsijaksi ja muodollisesti Unkarin kuninkaaksi nousi János Zsigmond, jonka hallintoaika jäi kuitenkin vain muutaman vuoden mittaiseksi.

Jälkimaine

Isabella Jagellonica on haudattu Gyulafehérvárin tuomiokirkkoon. Budapestin Terézvárosin kaupunginosaan rakennettu katu sai 1872 hänen mukaansa nimekseen Izabella utca. Unkarilaisessa historiakirjoituksessa Isabellaa on usein muistettu vallanhimoisena, tyrannimaisena ja tuhlaavaisena hallitsijana, mutta hän oli myös aikansa sivistyneimpiä naisia, joka joutui puolustamaan itseään ja poikaansa harvinaisen vaikeassa ja vaarallisessa poliittisessa tilanteessa.

Lähteet