Isak Eriksson Smeds (31. toukokuuta 1856 Petolahti – 10. elokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen opettaja ja toimittaja.
Smedsin vanhemmat olivat talollinen Johan Erik Prost ja Maria Lovisa Ribacka. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1880 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä osastosta vuonna 1887.
Smeds työskenteli opettajana Helsingissä Helsingin ruotsalaisessa kauppaopistossa ja Helsingin ruotsalaisessa reaalilyseossa vuosina 1888–1892, Porvoossa Porvoon reaalikoulussa vuosina 1892–1898 ja Pietarsaaressa Pietarsaaren yhteiskoulussa vuosina 1898–1899. Hän oli Haminan kadettikoulun suomen ja ruotsin kielen lehtori vuosina 1899–1901 ja Joensuun lyseon ruotsin kielen lehtori vuosina 1901–1927.
Porvoossa ja Pietarsaaressa asuessaan Smeds toimi sikäläisten ruotsalaisten sanomalehtien toimittajana. Smeds työskenteli Borgå Nya Tidningin aputoimittajana vuonna 1893. Hän teki aloitteen Jakobstads Tidningin perustamisesta ja oli sen ensimmäinen päätoimittaja vuosina 1898–1899. Smeds toimitti myös Fredrikshamns Tidningiä vuosina 1899–1901.
Smeds julkaisi useita kielitieteellisiä ja ruotsinkielistä kansanrunoutta käsitteleviä teoksia. Smeds keräsi ja julkaisi Pohjanmaan ruotsinkielistä kansanrunoutta. Hän oli Suomen muinaismuistoyhdistyksen ja Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran jäsen. Äidinkieleensä ruotsiin intohimoisesti suhtautunut Smeds harrasti erityisesti paikannimien tutkimusta ja etymologiaa. Epätieteellisten päätelmiensä takia häntä verrattiin Olof Rudbeckiin.