| Isayev S-125 | |
|---|---|
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä. |
|
| Tyyppi | ilmatorjuntaohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | NPO Almaz |
| Valmistusmaa | |
| Käyttöönotto | 1961 |
| Ohjus | |
| Massa | 923 - 980 kg |
| Räjähdysaineen massa | 60 - 75 kg |
| Ammuksen lähtönopeus | 600 - 730 m/s |
| Huippunopeus | 2,5 Mach |
| Kantomatka | 15 - 25 km |
| Maalinhaku | komento-ohjaus |
| Mitat | |
| Pituus | 6,00 m |
| Halkaisija | 40 cm |
| Kärkiväli | 2,2 m |
| Käyttäjämaat | Useita, käytössä vielä edelleen (2020) |
Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen Nato-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla ja se toteutui Aleksei Isajevin johdolla.
Kaksivaiheinen torjuntaohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. Vuonna 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. Vuoden 1999 Naton Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.
Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:
Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 1978–1979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia. Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.
Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

