| Jaak Tamm | |
|---|---|
Jaak Tamm (1992) |
|
| Viron teollisuus- ja energiaministeri | |
|
Savisaaren hallitus
25.4.1990–12.12.1991 |
|
| Seuraaja | Aksel Treimann |
| Tallinnan pormestari | |
|
1992-1996
|
|
| Edeltäjä | Hardo Aasmäe |
| Seuraaja | Priit Vilba |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1950 Tallinna |
| Kuollut | 4. tammikuuta 1999 (48 vuotta) Tallinna |
| Tiedot | |
| Puolue | Kokoomuspuolue (1991-1997) |
Jaak Tamm (25. helmikuuta 1950 Tallinna - 4. tammikuuta 1999 Tallinna) oli virolainen poliitikko ja toimi aiemmin tutkijana. Hän toimi 1990-luvulla ministerinä ja Tallinnassa pormestarina.
Jaak Tamm valmistui Tarton valtionyliopistosta vuonna 1973. Vuosina 1968-1975 hän työskenteli Tarton yliopiston sosiologian laboratoriossa eli aina laboratorion sulkemiseen asti. Sen jälkeen hän siirtyi Tallinnaan tutkimusavustajaksi Pedagogiseen instituuttiin. Vuonna 1979 hän väitteli tohtoriksi psykologiasta. Vuosina 1979-1985 Tamm työskenteli projektipäällikkönä Neuvosto-Viron teollisuusministeriön alaisessa talouskonsultointiyritys Mainorissa.
Tamm siirtyi 1980-luvun puolivälissä politiikkaan. Vuosina 1985-1987 hän oli Neuvosto-Viron rakennusministerinä Bruno Saulin johtamassa hallituksessa. Sen jälkeen hän siirtyi tuotannonohjausjärjestelmiä tutkivaan ja kehittävään Kodamu-yritykseen johtajaksi vuosiksi 1987–1990.
Viron laulavan vallankumouksen aikaan Tammista tuli Savisaaren hallitukseen teollisuus- ja energiaministeri huhtikuusta 1990 joulukuuhun 1991. Tammin ja Savisaaren suhteet kriisiytyivät hallituksessa johtuen yksityistämiseen liittyvistä kysymyksistä ja myöhemmin ulkomailta hankittavista lainoista, joita Savisaar asiantuntijoineen piti epäluotettavina. Pian Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen syksyllä 1992 Tamm oli mukana perustamassa Viron kokoomuksen (vir. Eesti Koonderakond) joulukuussa 1991, ja hänestä tuli puolueen ensimmäinen puheenjohtaja.
Vuosina 1992-1996 Tamm toimi Tallinnan pormestarina. Hän joutui eroamaan tehtävästä kaupungin asuntojen yksityistämiseen liittyvien epäselvyyksien takia. Tutkinta ei johtanut kuitenkaan tuomioihin. Hän työskenteli sen jälkeen omassa konsultointiyrityksessään. Helmikuussa 1998 hänet valittiin Koillis-Viron Sillamäen kaupunginjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli ennen aikaiseen kuolemaansa tammikuuhun 1999 asti.