Jean Paulhan

Jean Paulhan
Jean Paulhan vuonna 1967.
Jean Paulhan vuonna 1967.
Henkilötiedot
Syntynyt2. joulukuuta 1884
Nîmes, Ranska
Kuollut9. lokakuuta 1968 (83 vuotta)
Melun, Ranska
Ammatti kirjailija, kriitikko ja kustannustoimittaja
Kirjailija
Äidinkieliranska
Tuotannon kieliranska
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jean Paulhan (2. joulukuuta 1884 Nîmes, Ranska – 9. lokakuuta 1968 Melun, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, kriitikko ja Gallimardin kustannustoimittaja. Jean Paulhanin isä oli ranskalainen psykologi ja filosofi Frédéric Paulhan (1856–1931) ja äiti Jeanne Henriette Thérond (1863–1944) Hän oli Ranskan akatemian jäsen vuosina 1963–1968.

Elämä

Valmistuttuaan Sorbonnen yliopistosta 1907 Paulhan työskenteli vuosina 1908–1910 opettajana Madagaskarilla ja tutustui sikäläiseen Hainteny-kertomusperinteeseen, jota hän myöhemmin ranskansi. Käännökset herättivät Guillaume Apollinairen ja Paul Éluardin huomion. Paulhanista tuli 1925 Nouvelle Revue Française -kirjallisuuslehden toimittaja. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1940 ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1946–1968. Paulhan kuului Ranskan vastarintaliikkeeseen ja joutui Gestapon pidättämäksi.

Vastarinnan aikaan Paulhan oli Jacques Decourin kanssa perustamassa vastarintaliikkeen ja kansallisen kirjailijakomitean (Comité National de Écrivains) salaista Les Lettres Françaises -lehteä, joka oli tarkoitettu vastineeksi yhteistoimintamieliseksi muuttuneelle Nouvelle Revue Françaiselle.

Vuonna 1941 ilmestyi hänen fiktion kieleen liittyvä tutkimuksensa Les Fleurs de Tarbes ou la Terreur dans les lettres. Hänen tuotantonsa käsittää myös omaelämäkerrallisia novelleja. Madagaskarin jaksoon liittyvä "Lettres de Madagascar, 1907–1910", ilmestyi Claire Paulhanin toimittamana 2007.

Pariisin vapauduttua saksalaismiehityksestä alettiin yhteistoimintaa saksalaisten kanssa harjoittaneita henkilöitä, myös kirjailijoita ja taiteilijoita vaatia tilille, suorastaan vainota. Yhdessä Jean Galtier-Boissièren kanssa Paulhan kuului niihin vastarintaliikkeen edustajiin, jotka kritisoivat kostotoimia.

Paulhan kirjoitti esipuheen "Onnesta orjuudessa" vuonna 1954 ilmestyneeseen eroottiseen romaaniin Histoire d'O (suom. O:n tarina). Romaanin salanimellä Pauline Réage kirjoittanut Anne Desclos paljasti vasta Paulhanin kuoleman jälkeen kirjoittaneensa O:n tarinan tuolloisen rakastajansa Paulhanin innoittamana.