| Jesse Malin | |
|---|---|
Jesse Malin |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. tammikuuta 1967 Queens, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | Muusikko, laulaja ja lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Jesse Malin |
| Tyylilajit | Rock, Punk Rock, Pop |
| Soittimet | Kitara |
| Yhtyeet | D Generation, Jesse Malin and the St. Mark's Social |
| Levy-yhtiöt | Artemis Records Adeline Records One Little Indian Records SideOneDummy Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.jessemalin.com | |
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Jesse Malin (s. 26. tammikuuta 1967) on yhdysvaltalainen rockmuusikko, kitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hän tuli tunnetuksi New Yorkista ponnistavan punk-yhtyeen D Generationin -laulajana, mutta hän on saavuttanut enemmän kansainvälistä huomiota ja suosiota sooloartistina. Siinä missä D Generationin musiikki oli suoraviivaista punk rockia, ovat Malinin sooloalbumit olleet enemmän perinteisiä pop ja rock-levyjä.
Uransa aikana Malin on tehnyt yhteistyötä mm.Lucinda Williamsin, Bruce Springsteenin ja Green Day yhtyeen laulajan Billie Joe Armstrongin kanssa, sekä suomalaisen basistin Sami Yaffan kanssa.
Vuonna 2023, Jesse Malin sairastui vakavasti ja halvaantui vyötäröstä alaspäin, mutta hän jatkaa yhä esiintymistä ja musiikin tekoa.
Jesse Malin syntyi 26. tammikuuta 1967 ja aloitti musiikkiuransa New Yorkin hardcore-yhtye Heart Attackin laulajana. Yhtye yritti päästä esiintymään CBGB:lle, mutta heidät torjuttiin, koska he eivät tuoneet paikalle tarpeeksi yleisöä. Yhtye julkaisi kuitenkin EP levyn God is Dead, joka on Jesse Malinin ensimmäinen levytys. Heart Attack hajosi vuonna 1984, minkä jälkeen Malin liittyi D Generation yhtyeen laulajaksi.
D Generation perustettiin vuonna 1991 New York Cityssä. Bändin tyyli ja soundi ammensivat vaikutteita suoraan 1970-luvun alun glam rockista ja punkista. Yhtyeen esikuvia olivat The Clash, New York Dolls, Ramones, Johnny Thunders, Dead Boys, sekä suomalainen Hanoi Rocks. Yhtyeen niin sanottuun ”klassikkokokoonpanoon” kuuluivat Jesse Malin (laulu), Richard Bacchus (kitara), Howie Pyro (basso) ja Danny Sage (kitara) sekä Michael Wildwood (rummut).
D Generation saavutti maineen hyvänä live-esiintyjänä ja yhtye solmi sopimuksen Chrysalisin kanssa. Heidän omaa nimeään kantava debyyttialbumi D Generation julkaistiin vuonna 1994. Albumi ei kuitenkaan saavuttanut suurta kaupallista menestystä. Kun yhtye koki, ettei Chrysalis tukenut heitä riittävästi, he irtautuivat sopimuksesta ja siirtyivät Sony Musicille.
Yhtye saavutti eniten suosiota toisen albumin No Lunch (1996) yhteydessä ja bändi pääsi lämmittelemään monia esikuviaan, kuten Social Distortionia ja Ramonesia. No Lunch -albumia on yleisesti pidetty yhtyeen pääteoksena. Levyn julkaisun myötä D Generation alkoi herättää huomiota mediassa ja yhtye kiersi lähes vuoden putkeen. Ensimmäinen merkittävä miehistönvaihdos tapahtui kuitenkin pian, kun kitaristi Richard Bacchus jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli hardcore-punk piireistä tuttu kitaristi Todd Youth (Murphy’s Law, Agnostic Front).
Vuoden 1998 alussa bändi palasi Euroopan-kiertueelta, jossa he avasivat keikkoja Green Daylle. Palattuaan studioon D Generation ryhtyi tekemään kolmatta levyä, jonka uskottiin joko nostavan heidät lopullisesti esiin tai päättävän yhtyeen tarinan. Tuottajaksi saatiin legendaarinen Tony Visconti (David Bowie, T. Rex), mutta lopputulos Through the Darkness (1998) ei lunastanut levy-yhtiön ja median suuria odotuksia. Huhtikuussa 1999 bändi hajosi turhautuneena New Yorkissa.

Jesse Malin päätti siirtyä soolouralle D Generationin hajottua. Hänen ystävänsä, entinen Whiskeytownin laulaja Ryan Adams, oli vaikuttunut Malinin rauhallisemmista ja syvällisemmistä kappaleista ja tarjoutui tuottamaan hänen debyyttialbuminsa. Artemis Records julkaisi debyyttialbumin The Fine Art of Self Destruction - lokakuussa 2002 Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin tammikuussa 2003, ja sen myötä Malin aloitti kiertueet molemmin puolin Atlanttia.
Marraskuussa 2003 Malin palasi studioon äänittämään toista albumiaan The Heat, joka julkaistiin kesäkuussa 2004. Hänen tunnetuin sooloalbuminsa oli kuitenkin vuonna 2007 ilmestynyt kolmas sooloalbumi Glitter in the Gutter, jolla oli mm. duetto Bruce Springsteenin kanssa kappaleessa ”Broken Radio”. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo. Albumilla soitti bassoa suomalaisen Hanoi Rocks -yhtyeen entinen basisti Sami Yaffa.
Vuonna 2008 ilmestyi cover-albumi On Your Sleeve, jossa Malin versioi mm. The Ramonesia, Neil Youngia ja Fred Neilin kappaleita. Jesse Malinin tulkinta The Lords of the New Church -yhtyeen kappaleesta ”Russian Roulette” julkaistiin myös singlenä ja siitä tehtiin myös musiikkivideo. Vuonna 2010 Malin muodosti yhtyeen Jesse Malin and the St. Mark’s Social, joka julkaisi Love It To Life albumin. Albumilta julkaistiin singlet ”Burning The Bowery” ja ”All The Way From Moscow”.
Vuonna 2011, D Generation palasi yhteen. He esiintyivät Riot Festissä, Chicagossa ja avasivat Guns N’ Rosesin keikkoja. Vuonna 2015 he julkaisivat uuden 10" singlen "Queens of A" / "Piece of the Action" Record Store Dayn kunniaksi, ja vuotta myöhemmin ilmestyi pitkään odotettu neljäs albumi Nothing Is Anywhere, jonka tuotti Danny Sage. Yhtyeen paluu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Howie Pyro, bändin pitkäaikainen basisti, kuoli myöhemmin Los Angelesissa COVID-19-viruksen komplikaatioihin, ollessaan hoidossa maksasairauden vuoksi. Hän oli 61-vuotias.
Vuonna 2015 ilmestyi Malin sooloalbumi New York Before the War. Elokuussa 2019 julkaistiin hänen kahdeksas studioalbumi Sunset Kids, jonka tuotti Lucinda Williams. Levyllä esiintyivät mm. Lucinda Williams, Green Day -yhtyeen laulaja Billie Joe Armstrong ja Joseph Arthur. Huhtikuussa 2020 julkaistiin single ”Backstabbers”, joka sisältyi vuoden 2021 tupla-albumiin Sad and Beautiful World.
Vuonna 2023, Toukokuussa Jesse Malin sai halvaantumisen aiheuttavan selkäydinvamman. Hänen selkäytimensä alaosassa tapahtui spinaalinen infarkti (selkäytimen aivohalvaukseen verrattava verenkiertohäiriö), joka johti alaraajojen halvaantumiseen. Tämä tarkoittaa, että hän menetti liikuntakykynsä vyötäröstä alaspäin. Hän joutui keskeyttämään uransa, ja hän yrittää nyt kuntoutuksen avulla opetella kävelemään uudestaan.
Syyskuussa 2024 julkaistiin hyväntekeväisyys albumi Silver Patron Saints: The Songs of Jesse Malin, jossa 22 artistia versioi Malinin soolotuotantoa ja hänen D Generation yhtyeen kappaleita. Albumin avulla kerättiin rahaa Malinin kuntoutukseen.
1. syyskuuta 2024, Jesse Malin esiintyi ensimmäistä kertaa selkäydinhalvauksen jälkeen CBS Saturday Morning -TV ohjelmassa. Hän esiintyi myöhemmin myös hyväntekeväisyyskonserteissa New Yorkin Beacon Theatrella joulukuussa 2024. Hän liikkui lavalla avustajan tuella, sekä pyörätuolin ja rollaattorin avulla. Konserttia pidettiin mediassa koskettavana ja kriitikot kehuivat hänen periksiantamatonta taistelutahtoa sairautta vastaan. Tapahtuman tuotot ohjattiin Sweet Relief Musicians Fund -rahastoon, jonka avulla tuetaan vakavasti sairastuneita muusikoita.