Jevgeni Kogan syntyi Vladivostokissa venäläistaustaisen merivoimien upseerin poikana. Hänen äitinsä oli taustaltaan virolainen. Valmistuttuaan lukiosta hän opiskeli Kaukoidän polyteknisessä instituutissa ja Tallinnan polyteknisessä instituutissa, joista hän valmistui vuonna 1977 laivankorjausinsinööriksi.
Myöhemmin hän opiskeli kolme vuotta etäopiskeluna taloustiedettä Tallinnan polyteknisessä instituutissa, mutta ei saanut opintojaan päätökseen. Vuosina 1972–1982 hän työskenteli Viron merenkulkuyhtiössä ja vuosina 1982–1989 työnjohtajana Viron kalatalousteollisuudessa (Estrõbprom).
Vironvenäläisen politiikan johtohahmoja
Neuvosto-Virossa oli kesällä 1988 käynnistynyt vironvenäläisistä koostunut keskusvaltamyönteinen ja Viron itsenäisyyden vastainen Inter-liike, joka valitsi Jevgeni Koganin puheenjohtajakseen. Neuvostovallan loppuvaiheessa valittiin uusi neuvostoparlamentti eli Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi, johon Neuvosto-Virosta valittiin myös edustajansa. Vaalit olivat 26. maaliskuuta1989. Ne tarjosivat ensimmäisen kerran valinnanvapauden Neuvostoliiton ja Neuvosto-Viron historiassa. Vaikka Kansanrintama saikin useita edustajiaan valituksi kansanedustajien kongressiin, tuli sille tappioitakin. Merkittävimmän tappion se koki Tallinnan alueella, kun Inter-liikkeen johtohahmo Jevgeni Kogan voitti Kansanrintaman tukeman Rein Veidemannin 2. kierroksella prosentein 63–35. Kansanedustajien kongressissa Moskovassa Kogan kuului Neuvostoliiton vahvaa keskusvaltaa ja venäjänkielisten oikeuksia puolustaneeseen sojuz-ryhmään, jossa muita näkyviä hahmoja olivat mm. latvialais-venäläinen eversti Viktors Alksnis, kazakstanilais-venäläinen eversti Nikolai Petrušenko ja aiemmin neuvostojohtoon kuulunut Jegor Ligatšov.
Kevään ja kesän 1989 aikana Inter-liike käynnisti Neuvosto-Viron yleisliittolaisissa tehtaissa lakkoliikkeen, jota käytännössä saattoi pitää työsulkuna. Kogan esiintyi tässä kaduilla ja toreilla tapahtuneessa mielenosoitustoiminnassa näkyvänä hahmona. Hän tuki Inter-liikkeen edustajana syyskesän ja syksyn 1990 aikana esiintyneitä Koillis-Viron autonomiavaateita, joita Viron uusi siirtymäkauden hallitus ei hyväksynyt.. Kogan oli näkyvä vastustava hahmo, kun Neuvosto-Viron korkein neuvosto muutti vaalilakia, jonka seurauksena muualta Neuvostoliittoa muuttaneet ei-virolaiset eivät saaneet paikallisvaaleissa enää äänioikeutta. Lisäksi vironkielen asemaa suhteessa venäjänkieleen oli parannettu.
Inter-liikkeen mielenosoitus Tallinnassa keväällä 1990. Kuvassa liikkeen johtajia eli vasemmalta Jevgeni Kogan, Pavel Panfilov ja Vladimir Lebedev.
Tilanne pysyi Neuvosto-Virossa jännittyneenä aina elokuuhun 1991 tapahtuneeseen Viron itsenäistymiseen asti, minkä jälkeen Inter-liike kiellettiin. Elokuun 1991 tapahtumien jälkeen Kogan pysyi Moskovassa ja palasi Viroon vasta vuonna 1995. Moskovassa asuessaan hän osallistui Suuren Venäjän uudestisyntymispuolueen hallintoelinten toimintaan ja asettui ehdolle Moskovan pormestariksi vuonna 1992.
Hän asettui ehdolle Tallinnan kaupunginvaltuustoon lokakuun 1996 paikallisvaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Hän asettui ehdolle uudelleen kaupunginvaltuustovaaleissa lokakuussa 1999 ja tuli valituksi, mutta erosi valtuutetun tehtävästä. Tällöin hän oli ensisijaisesti Viron venäjänkielisen vähemmistön poliittisena edustajana toimineen Viron yhdistyneen kansanpuolueen riveissä. Myöhemmin keväällä 2001 hän palasi kaupunginvaltuustoon pysyen Tallinnan kaupunginvaltuuston jäsenenä sen toimikauden loppuun asti. Myöhemmin hän lopetti politiikan ja harjoitti liiketoimintaa.
Jevgeni Kogan loukkaantui 15. lokakuuta 1988 vakavasti liikenneonnettomuudessa ja joutui sen jälkeen käyttämään kainalosauvoja vuosien ajan ja myöhemmin kävelykeppiä. Hän kuoli maaliskuussa 2007 53-vuotiaana.
_Jevgeni_Kogan,_Pavel_Panfilov_ja_Vladimir_Lebedev.jpg)