| Ji Kang | |
|---|---|
Ji Kang soittamassa qinia. Kuvituksesta Ming-dynastian teokseen Liexian Quanzhuan, joka pohjautuu Han-dynastian aikaiseen teokseen Liexian Zhuan. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 223 Suixi, Huaibei |
| Kuollut | 262 Luoyang, Henan |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | Kolmen kuningaskunnan kausi |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ji Kang (嵇康, pinyin: Jī Kāng, 223 Suixi – 262 Luoyang), myös Xi Kang, oli kiinalainen filosofi, muusikko, runoilija ja yksi Bambulehdon seitsemästä viisaasta. Häntä pidetään yhtenä myöhäis-Wei- ja varhais-Jin-kauden näkyvimmistä ideoiden uudistajista, joka yhdisti taolaista ajattelua, esteettistä omavaraisuutta ja yhteiskunnallista vetäytymistä. Ji Kang tunnetaan erityisesti esseistään, joissa hän käsitteli luonnollisuutta (ziran), henkistä itseviljelyä ja musiikin filosofiaa.
Vaikutusvaltaiseen sukuun syntynyt Ji Kang sai perinteisen klassisen koulutuksen, avioitui keisarilliseen sukuun ja sai nimityksen korkeaan virkaan. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut hallinnollisista tehtävistä, vaan omistautui mieluummin vapaa-ajalle ja taiteille. Hänen kiinnostuksensa kohteisiinsa kuuluivat lautapelit, tanssi, viininjuonti ja qin-sitran soittaminen, ja hän vietti aikaansa kuuden tunnetun ystävänsä kanssa bambulehdossa lähellä omaa kartanoaan.
Hän tuli tunnetuksi sekä poikkeuksellisen lahjakkaana muusikkona että rohkeana ajattelijana, joka suhtautui kriittisesti tuon ajan byrokraattiseen järjestelmään. Hänen epämuodollinen ja itsenäinen elämäntyylinsä herätti aikalaisten ihailua mutta myös poliittista epäluuloa. Vuonna 262 hänet tuomittiin kuolemaan poliittisesti motivoituneessa oikeudenkäynnissä.
Ji Kang liitetään pieneen, vaikutusvaltaiseen ryhmään, johon kuuluivat myös Ruan Ji, Xiang Xiu, Liu Ling, Ruan Xian, Wang Rong ja Shan Tao. Ryhmää on kuvattu modernissa tutkimuksessa eräänlaiseksi kulttuuriseksi oppositioksi, joka vastasi myöhäis-Wein ja varhaisen Jin-dynastian autoritarismiin vetäytymällä epämuodolliseen, esteettiseen ja filosofiseen yhteisöön.
Ryhmän toiminnasta tuli myöhemmin ikoninen esimerkki älyllisestä ”vetäytymisen estetiikasta”, jossa luonnonläheisyys, runous, musiikki ja alkoholi muodostivat vastakulttuurisen elämäntavan.
Ji Kangin ja Ruan Jin läheinen suhde on herättänyt modernissa tutkimuksessa keskustelua. Osa tutkijoista on ehdottanut, että heidän välillään saattoi olla romanttisia tai homoeroottisia ulottuvuuksia, mikä perustuu joihinkin historiallisiin tarinoihin, runolliseen kuvastoon sekä varhaisen Kiinan miesystävyyden kulttuurisiin käytäntöihin.
Vaikka suoraa historiallista näyttöä romanttisesta suhteesta ei ole, aihetta on tarkasteltu sukupuolen ja tunnekulttuurien tutkimuksessa osana laajempaa keskustelua varhaisen Kiinan queer-historiasta.
Ji Kang oli keskeinen xuanxue- eli uustaolaisen filosofian ajattelija, joka korosti luonnollisuutta (ziran) ja yksilön sisäistä vapautta. Hänen tunnetuimpia tekstejään ovat:
Hänen ajattelunsa vaikutti merkittävästi myöhempiin Jin-kauden oppineisiin ja taolaisen esteettisyyden ihanteisiin.
Ji Kangin kuolemaan on perinteisesti liitetty qin-sävelmä Guangling san, jota on pidetty hänen luomuksenaan ja jota hänen kerrotaan soittaneen ennen teloitustaan. Sävelmän alkuperä ja yhteys häneen sekä myöhemmin siihen liitettyyn Nie Zheng -tarinaan ovat tutkijoiden mukaan kuitenkin epävarmoja ja osin spekulatiivisia.