Joachim Kroll (17. huhtikuuta 1933 Hindenburg (Zabrze), Ylä-Sleesia, Preussi – 1. heinäkuuta 1991 Rheinbach, Saksa) oli saksalainen sarjamurhaaja, seksuaalirikollinen, pedofiili, nekrofiili ja kannibaali. Hän tunnusti vuosina 1955–1976 tekemänsä kolmetoista henkirikosta, mutta tuli tuomituksi kahdeksasta.
Joachim Kroll syntyi Preussissa nykyisen Puolan alueella vanhempiensa kahdeksasta lapsesta nuorimpana ja häntä pidettiin "heikkona" lapsena. Jatkuva perheen ja yhteisön taholta koettu nöyryyttäminen yhdistettynä epävakaisiin perheoloihin toisen maailmansodan aikana todennäköisesti osaltaan vaikutti hänen rikoksiinsa aikuisena. Joachim kasteli usein vuoteensa, mikä aiheutti hänelle lisänöyryytystä. Hänen kerrotaan myös käyttäneen eläimiä seksuaalisesti hyväkseen. Sekä yökastelu että eläinrääkkäys ovat osa Macdonaldin triadia, joukkoa lapsuuden käyttäytymismalleja, jotka voivat viitata väkivaltaisiin taipumuksiin myöhemmin elämässä.
Kuten monet muutkin perheet Saksassa toisen maailmansodan aikana, Krollin perhe kärsi äärimmäisestä köyhyydestä ja nälästä. Hänen isänsä joka oli kaivosmies, joutui sotilaana rintamalla Neuvostoliiton sotavangiksi. Hänen uskotaan kuolleen sodan aikana, jolloin Joachim ja hänen seitsemän sisarustaan jäivät selviämään äitinsä kanssa. Perhe muutti toisen maailmansodan jälkeen Nordrhein-Westfaleniin.
Joachim Kroll lopetti koulunkäynnin vuonna 1948 jouduttuaan käymään useita luokkia uudelleen useammin kuin kerran. 15-vuotiaana ja neljän luokan koulutuksella hänen koulunkäyntivaikeuksiaan pahensivat toisen maailmansodan aiheuttamat traumat. Myöhemmin tehdyt testit paljastivat hänen älykkyysosamääränsä olevan 78 eli alhainen, ja joidenkin raporttien mukaan Kroll ei osannut lukea.
Koulun jälkeen Kroll alkoi työskennellä maatilan työläisenä ja hänelle kehittyi pian halu murhata. Maatyöläisenä työskennellessään Kroll kertoi, että maatilan eläinten teurastusten avustaminen inspiroi hänen murhanhimoisia fantasioitaan. Kun hän näki teurastettavan sian, tapaus "herätti hänen sukupuoliviettinsä".
Nuorena miehenä Kroll yritti romanttista suhdetta tuntemattoman naisen kanssa. Hän sanoi tunteneensa olonsa kiusalliseksi ja riittämättömäksi naisten seurassa seksuaalisesti ja kuvaili ainoaa seksuaalista kohtaamistaan naisen kanssa "epäonnistumisena". Krollin kieroutunut mieli päätteli, että hänen pitäisi harrastaa seksiä "jonkun sellaisen kanssa, joka ei voisi valittaa suorituksestani".
Vuonna 1955, kun hänen pakkomielteensä kuolemaan kasvoi, Krollin äiti kuoli. Krollin sisarukset lähtivät omille teilleen ja menettivät yhteyden toisiinsa. Myöhemmin samana vuonna Joachim Kroll murhasi ensimmäisen uhrinsa.
Joachim Kroll matkusti 8. helmikuuta 1955 Walstedden kylään. Siellä hän kidnappasi ja murhasi 19-vuotiaan Irmgard Strehlin. Hän kuristi tämän kuoliaaksi, raiskasi hänet ja viilsi hänen vatsansa auki.
Krollin kerrotaan myös lisäksi masturboineen uhrien ruumiiden päällä sen lisäksi, että hän raiskasi uhrit heidän kuolemansa jälkeen. Kotiin tultuaan hän nautti jälleen kumisesta seksinukestaan, usein samalla kuristaen pientä lapsi-nukkea.
Kroll väitti myöhemmin, että ensimmäisen taponsa jälkeen hänen murhanhimoiset taipumuksensa laantuivat neljäksi vuodeksi. Viranomaiset kuitenkin uskovat, että Kroll oli vastuussa useista muista murhista vuosien 1955 ja 1959 välillä, jolloin Kroll sanoi alkaneensa tappaa uudelleen. Hän muutti vuonna 1960 Duisburgiin ja jatkoi murhaamista jopa työllistyttyään asiakaspalvelijana Mannesmannin ja Thyssenin pääkonttoreiden wc-tiloissa.
Joachim Krollia tutkineet psykologit huomasivat, että hänen itsetuntemuksensa ja metodiset tapansa valita uhreja viittaavat siihen, että Krollilla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin hänen ilmoitettu ÄO-pistemääränsä 78. Kuten muutkin sarjamurhaajat, Kroll matkusti eri kaupunkeihin etsimään uhrejaan. Kroll murhasi pääasiassa naisia ja tyttöjä, mutta hän ei pitäytynyt yhdessä ikäryhmässä tai "tyypissä", kuten muut tappajat usein tekevät.
Poliisia hämmensi entisestään se, että Kroll ei aina riisunut uhrejaan kannibalismin harjoittamiseksi, mikä teki jokaisesta murhasta erilaisen. Hän mieluummin otti paloja vain uhreista, joita hän piti erityisen nuorina ja mureina. Lisäksi muut Länsi-Saksassa toimivat tappajat olivat häirinneet poliisia. Vuosina ennen kuin Joachim Kroll aloitti tappamisen, Werner Boost oli murhannut pariskuntia alueella 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Boostin ja useiden muiden epäiltyjen tappajien uskotaan johtaneen poliisin harhaan Krollin jäljiltä.
Vielä pahempaa oli, että Krollin aktiivisen tappamisen aikana viisi muuta miestä sekä Heinrich Ott pidätettiin ja syytettiin hänen tekemistään murhista. Ottin tavoin yksi näistä miehistä teki itsemurhan.
Joachim Kroll jäi kiinni 3. heinäkuuta 1976. Naapuri oli kysynyt samana päivänä Krollilta, tiesikö hän, mikä tukki rakennuksen yhteisen wc:n putket. Kun Kroll vastasi "sisälmykset", naapuri nauroi. Sitten hän katsoi wc:hen, näki pieniä ihmiselimiä ja otti välittömästi yhteyttä poliisiin. Kroll oli kidnapannut puistosta, murhannut ja paloitellut 4-vuotiaan Marion Ketterin, jonka ruumiinosat lojuivat eri puolilla miehen asuntoa.
Kroll tunnusti 4-vuotiaan Marion Ketterin murhan. Hän ilmoitti syyllistyneensä aikojen saatossa myös kahteentoista muuhun murhaan. Kaikki uhrit Hermann Schmitziä lukuun ottamatta olivat naispuolisia. Kroll kertoi, että hän monesti leikkeli uhriensa ruumiinosia voidaakseen keittää ja syödä niitä, koska kaupasta ostettu liha oli liian kallista.
Joachin Krollin 151 päivää kestänyt oikeudenkäynti päättyi huhtikuussa 1982. Hänet todettiin syylliseksi kahdeksaan murhaan ja yhteen murhanyritykseen (Hermann Schmitzin tyttöystävän). Kroll sai elinkautisen vankeustuomion ja kuoli 15 vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen vankilassa 1991.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
