Pilger suhtautui kriittisesti länsimaiden toimiin kolmannessa maailmassa ja globalisaation eriarvoistavaan vaikutukseen. Hän teki omaa näkemystään tukevaa journalismia ja syytti länsimaista mediaa itsesensuurista, kun media vaikenee eriarvoistumisesta. Pilger halusi “haastaa vallalla olevan poliittisen, taloudellisen ja uutisointiin liittyvän konsensuksen.” Hän oli myös tunnettu Irakin sodan vastustaja.
Brittiläisen New Statesman -lehden Aikamme sankarit -äänestyksessä vuonna 2006 Pilger sijoittui neljänneksi Aung San Suu Kyin, Nelson Mandelan ja Bob Geldofin jälkeen. Vuonna 2009 Pilgerille myönnettiin Sydney Peace Prize, joka on Australian ainoa kansainvälisesti jaettu rauhanpalkinto. Perusteluissa kiiteltiin Pilgerin työtä ihmisoikeuksien puolesta ja "äänen antamisesta voimattomille".
Toimittajan työ ja mielipiteet
Pilger kirjoitti ylioppilaaksi Sydney High Schoolista ja suoritti neljän vuoden opinnot Australian Consolidated Pressissä. Vuodet 1958–1962 hän työskenteli freelance-toimittajana Australiassa, kunnes siirtyi vuonna 1962 ensin ulkomaankirjeenvaihtajaksi Italiaan ja sieltä Daily Mirrorin palvelukseen. Vuosina 1986–1988 Pilger oli perustamassa News on Sundayta ja toimi lehden päätoimittajana.
Vuonna 2017 British Library hankki Pilgerin julkaistun työn digitaaliseen arkistoonsa.
Pilger suhtautui kriittisesti omaan ammattikuntaansa ja katsoi länsimaisen median vaikenevan liian usein globalisaation kielteisistä puolista. Hänen mielestään monet toimittajat ovat propagandan levittäjiä, jotka tyytyvät toistamaan valtaeliitin sanomaa.
Dokumenttielokuvat
1970-luvulla John Pilger keskittyi Kaakkois-Aasian konflikteihin. Hän teki ensimmäisen dokumenttielokuvansa Vietnam: The Quiet Mutiny vuonna 1970. Hänen dokumenttinsa Kambodžasta – Year Zero: The Silent Death of Cambodia (1979) – esitettiin 50 maassa. . 1970-luvulla Pilger kuvasi salaa Tšekkoslovakiassa, jossa hän haastatteli toisinajattelijaryhmä Peruskirja 77:n allekirjoittajia dokumenttiinsa A Faraway Country (1977). Vuonna 1994 Pilger teki palkitun dokumentin Death of a Nation: The Timor Conspiracy, jossa Pilger käsitteli IndonesianItä-Timorissa länsimaiden hallitusten tuella harjoittamaa terroria. Vuonna 1996 Pilger kuvasi jälleen salaa autoritaarisessa valtiossa, tällä kertaa Burmassa, jossa hän paljasti miten maan sotilasjohto käytti omia kansalaisiaan orjatyövoimana. Pilger on myös käsitellyt palestiinalaisten kohtelua Lähi-idässä kahdessa saman nimisessä elokuvassa Palestine is still the issue. Pilger teki tasaisin väliajoin dokumentteja, esimerkiksi The War on Democracy (2007), The War You Don't See (2010), Utopia (2013), The Coming War on China (2016) ja The Dirty War on the National Health Service (2019).
Kritiikki Pilgeriä kohtaan
Pilgeriä arvosteltiin Venäjän ja Kiinan suurvaltapoliittisten intressien kritiikittömästä puolustamisesta ja salaliittoteorioiden levittämisestä.lähde?Sergei ja Julija Skripalin myrkytystapauksen Pilger sanoi olevan osa Venäjävastaista "propagandakampanjaa", jolla oikeutetaan NATO:n toimet Venäjää vastaan. Hän vaikutti vihjaavan brittihallituksen olevan mahdollisesti murhayritysten takana todetessaan, että brittien asevoimien Porton Down -laboratorio sijaitsee tapahtumapaikan lähellä. Vuonna 2016 Pilger julkaisi elokuvan The Coming War on China jossa Pilger kuvaa Kiinan sotilaallisen levittäytymisen Aasiassa vastaukseksi presidentti Barack Obaman aikana toteutettuun "Pivot to Asia" -politiikkaan, joka käsittää Yhdysvaltojen suurimman sotilaallisen panostuksen sitten toisen maailmansodan. Koronaviruspandemian varjolla käytiin Pilgerin mukaan "sotaa Kiinaa vastaan", jolla hän viittasi omien sanojensa mukaan "rasistisiin" matkustusrajoituksiin ja "mediahysteriaan".
Kuolema
Pilger kuoli Lontoossa 30. joulukuuta 2023. Hänen perheensä ilmoitti asiasta hänen X-tilillään. Kuolinsyy oli keuhkofibroosi.
Tuotanto
Dokumenttielokuvat
1970: Vietnam: The Quiet Mutiny
1971: Conversations With a Working Man
1974: Vietnam: Still America's War, Palestine is Still the Issue, Guilty Until Proven Innocent, Thalidomide: The Children We Forgot, The Most Powerful Politician in America, One British Family
1975: An Unfashionable Tragedy, Nobody's Children, Mr Nixon's Secret Legacy, Smashing Kids, To Know Us Is To Love Us, A Nod & A Wink
1976: Zap - The Weapon is Food, Pyramid Lake is Dying, Street of Joy, Pilger in Australia
1977: A Faraway Country, Dismantling A Dream, An Unjustifiable Risk
1978: Do You Remember Vietnam?
1979: Year Zero: The Silent Death of Cambodia
1980: The Mexicans
1981: Cambodia Year One, Heroes
1982: Frontline: In Search of Truth in Wartime
1983: The Truth Game, Nicaragua: A Nation's Right to Survive
1984: Burp! Pepsi v Coke in The Ice Cold War
1985: The Secret Country - The First Australians Fight Back
1987: Japan Behind the Mask
1988: The Last Dream: Heroes Unsung; Secrets; Other People's Wars
1989: Cambodia Year Ten
1990: Cambodia The Betrayal
1992: War by Other Means, Frontline - In Search Of Truth In Wartime
1993: Cambodia: Return to Year Zero
1994: Death of a Nation: The Timor Conspiracy (päivitetty 1999), Flying the Flag, Arming the World
1995: Vietnam: The Last Battle
1996: Inside Burma: Land of Fear (päivitetty 1998)
1997: Breaking the Mirror - The Murdoch Effect
1998: South Africa: Apartheid did not Die
1999: Welcome to Australia
2000: Paying The Price: Killing the Children of Iraq
2001: The New Rulers Of The World
2002: Palestine Is Still The Issue
2003: Breaking the Silence: Truth and Lies in the War on Terror
↑The Real First Casualty of War. John Pilger (20.4.2006). Viitattu 20.4.2008: The first, in 1979, Year Zero: The Silent Death of Cambodia, described the American bombing that had provided a catalyst for the rise of Pol Pot, and showed the shocking human effects of the embargo. Year Zero was broadcast in some 60 countries, but never in the United States.