Jorma Heikkinen syntyi Pajujärven Koivuharjussa Sirkka ja Antti Heikkisen perheeseen. Antti-isä oli kirvesmies ja Sirkka-äiti hoiti kotia. Hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1978. Suurena vaikutteena oli ystävyys taiteilija Ina Collianderin kanssa. Vuosina 1979–1983 hän opiskeli Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Kuopion opintojensa päätyttyä hän opiskeli Leningradin hengellisessä akatemiassa vuosina 1983–1989. Arkkipiispa Johanneksen siunauksesta hän opiskeli Ateenan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa kreikan kieltä vuosina 1996–1998.lähde?
Piispa Arseni hoiti vuosina 2013–2014 väliaikaisesti Oulun metropoliitan tehtäviä.
Uuden apulaispiispan erääksi tärkeäksi tehtäväksi määrättiin Suomen ortodoksisen kirkon julkaisutoiminnan johtaminen. Siihen asti tehtävää oli hoidettu väliaikaisin ratkaisuin, mutta arkkipiispa Leo sanoi uuden apulaispiispan vihkimisen yhteydessä antamassaan haastattelussa tarjoavansa tätä tehtävää uudelle piispalle. Samoin vaikea ja haastava yhteydenpito Suomeen asettuneisiin siirtolaisortodokseihin kuuluisi apulaispiispan uusiin tehtäviin. Julkaisutoiminnasta syntyneiden erimielisyyksien johdosta Arseni erosi ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston puheenjohtajuudesta vuonna 2007.
Arseni on tunnettu ikonimaalari ja ikonografian tuntija. Hän on toiminut taidenäyttelyissä myös kuraattorina.
Arseni on julkaissut paljon taideaiheista, tunnetuimpana teoksena Ikonikirjan. Hän piti yhteisnäyttelyn Kuutti Lavosen kanssa vuonna 2013 Lapinlahden taidemuseossa.
Metropoliitta Arseni on ostanut Lapinlahden Pajujärveltä vanhan kansakoulun ja kunnostanut sen vapaa-ajan asunnokseen ja työtilakseen. Siellä järjestetään kesäisin taidenäyttelyjä ja talvikaudella luentotilaisuuksia. Hän on tehnyt muiden töiden ohessa lisensiaattitutkimusta Itä-Suomen yliopistoon, aiheenaan Laatokan Valamon kahden pääkirkon ikonostaasit ja se valmistui 2011.
Arseni kuratoi vuosina 2014–2017 Valamon luostariin useita taidenäyttelyitä, joiden teosten sanottiin tulevan ”itäsuomalaisen taidekeräilijäsuvun” kokoelmista. Näyttelyt vetivät luostariin enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin sen historiassa. Arsenin mukaan teokset olivat ”museotasoisia”. Viimeinen näyttely, ”Via Finlandia”, jolla luostari halusi juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä, oli myyntinäyttely. ”Tällä kokoelmalla voisi perustaa museon”, kehui Arseni näyttelyä.
Helsingin Sanomien mukaan kyseessä oli tunnettujen taiteilijoiden teoksia, jotka kuitenkin olivat laadultaan vaatimattomia ja suuresti ylihinnoiteltuja. Vuonna 2024 Helsingin Sanomat kirjoitti, että kyse oli siitä, että ”luostarissa myytiin ‘salaperäisen suvun’ tusinataidetta törkeään ylihintaan”. Lisäksi ainakin osa näyttelyssä olleista grafiikantöistä oli väärennettyjä. Metropoliitta Arseni ei ollut epäiltyjen joukossa.lähde tarkemmin?
Arkkipiispa Leo antoi lausunnon Savon Sanomille, jossa hänen mielestään sekä hänet että luostari oli ”harhautettu”. ”Olen äärimmäisen vihainen asiasta. Monet ovat tulleet asiassa harhautetuiksi. Kaikki eivät ole voineet tulla asiassa nimellään edes esille”, hän sanoi. Hän toivoi, että poliisi tutkisi asian loppuun, jotta selviäisi, ”miten ortodoksisen kirkon mainetta päädyttiin käyttämään yksittäisen taideliikkeen myyntitoiminnassa. … Tulin itse harhautetuksi, kun olin Valamon luostarissa avaamassa näyttelyt.” Hän kertoo olevansa hyvin pahoillaan teoksia ostaneiden tai näyttelyihin luottaneiden puolesta. Hän korosti, että hän ja arkkimandriitta Sergei olivat luottaneet siihen, että kuratointi oli asianmukaista, teosten taustat kunnossa ja hinnat asiallisia. Asiasta on ollut vahinkoa kirkolle ja luostarille, Leo totesi.
Arkkimandriitta Sergei ilmoitti Savon Sanomille, että jatkossa Valamon luostari selvittää tarkemmin yhteistyökumppaneidensa taustat ja selvittää huolellisesti, ettei sen nimeä jatkossa liitetä epärehellisiin hankkeisiin. Hän sanoi, että
»Sekä luostari että näyttelyssä vierailleet ja niistä teoksia ostaneet ovat joutuneet näyttelyn yhteydessä huijatuiksi.»
Arseni itse yritti kiistää osuutensa skandaalissa. Hän väitti, että hän oli huomannut tulosteiksi osoittautuneet vedokset vasta kesken näyttelyn. Hänellä ei kuulemma ollut mitään osuutta niihin ja hän oli pyytänyt heti huomattuaan ne poistamaan ne.
Asta Tenhusen Kommentti-artikkelista Savon Sanomissa syntyy aivan toisenlainen kuva. Kun tämä oli kysynyt ”hänen vastuutaan näyttelystä”, Arseni vastasi tälle:
»En ole tehnyt yhteistyötä heidän [taidekauppiaspariskunnan] kanssaan muuta kuin Valamossa enkä sielläkään heidän kanssaan, vaan Valamon luostarin kanssa.»
Toimittaja kertoi kirjoittavansa, että Arseni on tehnyt yhteistyötä kuopiolaispariskunnan kanssa ainakin kymmenen vuotta, jolloin hän ”uhkasi Julkisen sanan neuvostolla, kielsi koko haastattelunsa käytön ja syytti toimittajaa valheellisista tiedoista.” Sittemmin hän sähköpostitse myönsi ”tuntevansa toisen henkilöistä… pitkältä ajalta”. Hän kiisti tienneensä väärennetyistä Picasson töistä mitään. Kuitenkin hän oli esiintynyt kirkkokunnan lehdessä Aamun Koitossa näyttelyä mainostaneessa lehtijutussa yhdessä ”väärennetyn Picasson työn ja muiden poikkeuksellisen huonolaatuisten taulujen kanssa”.
Toisessa yhteydessä, joskin samana päivänä julkaistussa eri artikkelissa Arseni myönsi tienneensä, että mitään omistajasukua ei ollut olemassa, vaan että kyseessä oli pariskunta:
»Kyllä oli tiedossa. Se on eri asia, miten asiaa markkinoitiin. Siitä en vastannut, vaan Valamon luostari tietää, miten päädyttiin sellaiseen markkinointiin.»
Arseni myös puolusti teosten hinnoittelua:
»Ei tarvitse mennä kuin johonkin taideliikkeeseen, niin ne myyvät teoksia aivan samoilla kertoimilla… Luotin, että teokset ovat aitoja ja hankittu huutokauppataloista. Sitähän ajattelee, etteivät Bukowski ja Hagelstam myy väärennettyjä.»
Jupakasta ei koitunut Arsenille oikeudellisia seuraamuksia.
Piispojen skisma
Elokuussa 2020 Arseni sai kirkollishallituksen huomautuksen. Arkkipiispa Leo oli syyttänyt häntä työpaikkahäirinnästä ja ikärasismista. Arseni oli sanonut haastattelussa, että Leolla on työtarmo vähissä ja eläkkeen aika, ja perustellut: ”Jos piispa ei ole penaalin terävin kynä, niin se on ongelma.” Lokakuussa patriarkka Bartolomeos sovitteli Suomen kolmen piispan välejä Konstantinopolissa. Bartolomeos kehotti myös täyttämään apulaispiispan toimen. Samalla piispat sitoutuivat asettamaan Leoa arvostelleen ylidiakoni Jyrki Härkösen puolen vuoden kirkollisten toimitusten toimituskieltoon kanonien rikkomisesta. Moskovan patriarkaatti asettui Härkösen puolelle ja käytti tapausta propagandavälineenään. Metropoliitat Arseni ja Elia kiistivät vaatineensa Leon eroa tai vastustavansa Leoa. Tämä oli arvovaltatappio Arsenille.
Arsenin sihteeri Kaj Appelberg erotettiin tehtävästään esittämiensä uhkailujen vuoksi. Myös hänen sosiaalisessa mediassa esittämänsä kommentit ovat herättäneet huomiota. Kommentoinnilla voi emeritusprofessori Matti Tolvasen mukaan olla vaikutusta Arsenin mahdollisuuksiin arkkipiispan valinnassa Leon jäädessä eläkkeelle. Tolvanen on mukana kirkon toiminnassa. Odotuksista huolimatta Arseni ei asettunut ehdolle arkkipiispan vaaliin.
Kielto rukoilla Ukrainan puolesta
Ortodoksisen kirkon arkkipiispanvaalin alla 2024 Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin, jossa annettiin ymmärtää, että Arseni olisi venäläismielinen. Perusteluna sanottiin, että hän ”opiskeli aikoinaan Leningradissa ja loi yhteydet neuvostopappeihin”.
Asiaan saatiin uutta valoa helmikuussa 2025, kun Venäjän Ukrainaan suorittaman hyökkäyksen24. helmikuuta2025Suomen ortodoksinen kirkko julkaisi Ukrainan puolesta laaditun rukouksen, jonka oli valmistanut kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Filantropia ry. Rukouksella oli arkkipiispa Elian tuki, ja se oli tarkoitus lukea kirkoissa joko sunnuntaina 23.2.2025 tai sen jälkeisenä maanantaina 24.2., joka oli sodan kolmas vuosipäivä. Muistojumalanpalveluksen rukouksessa pyydettiin muun muassa Jumalalta suojelusta ”paljon kärsivälle Ukrainalle”.
Metropoliitta Arseni reaktio rukoukseen oli Helsingin Sanomien mukaan täystyrmäys. Arseni lähetti hiippakuntansa seurakuntiin kirjeen, jossa kielsi rukouksen lukemisen kirkossa. Hän totesi, että muistopalveluksen saa toimittaa, mutta palvelukseen liitettyä rukousta ”ei missään tapauksessa saa lukea”. Metropoliitan mukaan rukous lietsoisi vastakkainasettelua Suomessa asuvien venäläisten ja ukrainalaisten välille. Hän totesi, että ”ylipäätään ortodoksisessa kirkossa ei minkään sodan muistopäivälle ole pidetty rukouspalveluksia. Se on poliittinen kannanotto konfliktiin, eikä se kirkolle kuulu.”
Arkkipiispa Elian mukaan kyseessä ei ollut poliittinen kannanotto. Hän sanoi, että ”meidän on jatkossakin rukoiltava erityisesti heikommassa asemassa olevien puolesta — se on kirkon olemuksesta nouseva velvollisuus ja erityistehtävä, ei poliittinen kannanotto… Se ei voi kuitenkaan tapahtua niin, että kirkko tekeytyy tietämättömäksi siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Kutsunkin kaikkia kansallisuuteen ja äidinkieleen katsomatta mukaan seurakuntiemme rukouspalveluksiin rauhan puolesta.”
Arsenille vastattiin myös Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Siellä professori Pekka Metso ja apulaisprofessori Heta Hurskainen totesivat, että ”sodan riehuessa on epärehellistä väittää, että kirkko ei olisi poliittinen toimija. Poliittista on haluttomuus tunnustaa Venäjän rooli sodassa. Poliittista on haluttomuus tukea sodasta kärsivää Ukrainaa.”
Asiasta keskusteltiin myös kirkon lehden Aamun Koiton Facebook-sivulla. Aamun Koiton mukaan siellä sanottiin mm., ”että ortodoksikristityn luovuttamattomiin arvoihin kuuluu, että vääryyden edessä ei taivuta eikä siitä pidä vaieta sillä virheellisellä perusteella, että vääryyden tuomitseminen olisi poliittinen kannanotto.”
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous julkaisi sovintosunnuntaina 2.3.2025 paimenkirjeen, jossa piispat pahoittelivat asiasta aiheutunutta kohua, ilmaisivat yhteistä katumusta.
»Sovintosunnuntain katumuksellisen sanoman äärellä koemme Jumalan kutsuvan meitä henkilökohtaisen katumuksen lisäksi myös yhteiseen katumukseen. Kirkkomme piispallinen instituutio on menneinä vuosina ja viime viikkoina kärsinyt erilaisista hämmentävistä kiistoista, mikä on aiheuttanut meille kaikille murhetta ja osaltaan vääristänyt kuvaa kirkostamme.
Joistakin vähäisistä mielipide-eroistamme huolimatta haluamme todeta, että seisomme Suomen ortodoksisen kirkon piispoina ja koko kirkkona yksimielisesti kärsivän Ukrainan tukena sekä rukouksin että käytännön toimin.
Maailmamme elää Ukrainan tulevaisuuden kohtalonhetkiä. Nyt me emme tarvitse kiistoja, vaan yksimielistä rukousta ja työtä paremman tulevaisuuden eteen. Meidän ei tule asettua toisiamme vastaan, vaan rakentaa rauhaa.
Sovintosunnuntain koittaessa tahdomme pahoitella Ukrainan sodan vuosipäivän viettoon liittyvää hämmennystä, jota ei olisi syntynyt, jos keskinäinen kommunikaatiomme olisi toiminut paremmin. Olemme piispoina sitoutuneet keskinäisen yhteistyön parantamiseen ja haluamme jatkaa tällä tiellä. Siksi haluamme yhdessä lausua sovintosunnuntain katumuksellisen pyynnön sanoin: ”Siunatkaa meitä, pyhät isät, veljet ja sisaret ja antakaa meille syntisille anteeksi millä olemme syntiä tehneet sanoin, teoin, ajatuksin ja kaikilla tunteillamme.»
1234Tenhunen, Asta:Arkkipiispan mukaan useita harhautettiin väärin puhein. Taidepetokset: Ortodoksinen kirkko toivoo poliisin tutkivan vyyhdin tapahtumat loppuun.Savon Sanomat,18.9.2019, s. A2–3.Kuopio:Savon Media Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio.Viitattu 22.11.2024.
↑Tenhunen, Asta:Maineeseen liittyy vastuu olla huolellinen. Luostari lupaa tarkistaa taustat paremmin. Metropoliitta Arseni olisi halunnut kiistää tuttavuuden.Savon Sanomat,21.9.2019, s. A3.Kuopio:Savon Media Oy.
12Tenhunen, Asta:“Luotin teosten olevan huutokauppataloista”.Savon Sanomat,18.9.2019, s. A3.Kuopio:Savon Media Oy.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta
