| Josephus | |
|---|---|
| יוסף בן מתתיהו | |
John Sartainin kaiverrus vuodelta 1880. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 37 Jerusalem |
| Kuollut | noin 100 Rooma |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Tyylilajit | historia |
| Pääteokset | Juutalaissodan historia |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Josephus (lat.; usein muodossa Josefus, joskus myös Josefos, m.kreik. Ιώσηπος, Iōsēpos), syntyjään Josef ben Mathitjahu (hepr. יוסף בן מתתיהו, Joosef Matteuksenpoika), koko roomalaiselta nimeltään Titus Flavius Josephus (noin 37 Jerusalem – noin 100 Rooma), oli juutalainen historioitsija, joka kirjoitti erityisesti juutalaisten vaiheista.
Josephus oli papillista ja kuninkaallista sukua. Hän selviytyi ensimmäisestä juutalaissodasta vuosina 66–73 antauduttuaan Jotapatan piirityksen jälkeen ja siirryttyään roomalaisten puolelle. Hän asettui Roomaan. Hän sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja nautti suosiota Vespasianuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Jerusalemin piirityksessä vuonna 70 Josephus oli Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia ja kehotti usein juutalaiskapinallisia antautumaan.
Juutalaiset ovat suhtautuneet Josephukseen kaksijakoisesti. Toisaalta hän oli tärkeä juutalaisen uskon puolestapuhuja valtaapitäville roomalaisille, erityisesti Jerusalemin tuhon jälkeen. Hänen teoksensa ovat tärkeitä aikansa historiallisia lähteitä. Toisaalta häntä pidetään maanpetturina, koska hän jätti asemansa kapinajohtajana ja liittyi roomalaisiin. Näin hänen teoksiaan voidaan pitää puolueellisina ja roomalaisia suosivina.
Myöhemmällä iällä Josephus palasi juutalaisille juurilleen.