Julian Symons (1912Lontoo, Britannia – 1994Kent, Britannia) oli brittiläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.
Symonsin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia maahanmuuttajia. Änkytyksen vuoksi hänet pantiin kehityshäiriöisten kouluun, jota hän kävi 14-vuotiaaksi. Hän aloitti silloin toimistotöissä mutta jatkoi opintoja samalla itsenäisesti ja sai vaikutteita kirjailijaveljeltään A. J. A. Symonsilta. Hänen vaimonsa löysi pöytälaatikosta käsikirjoituksen teokseen "The Immaterial Murder Case", lähetti sen kustantajalle, ja se ilmestyi 1945. Vaikka Symons väheksyi teosta, siitä alkoi hänen kirjallinen uransa rikosromaanien kirjoittajana. Hän kirjoitti myös tutkielmia ja elämäkertoja.
Solomon Grundyn loppu (The end of Solomon Grundy), suom. Kirsti Kattelus, säkeet suom. Panu Pekkanen,, Helsinki: WSOY 1987 Sarja: Sapo, 309 ISBN951-0-14275-1
Kun kuolema unohtaa (The Kentish manor murders), suom. Pertti Koskela, Hyvinkää: Viihdeviikarit 1989 Sarja: Jännityksen mestarit, 35 ISBN951-611-268-4
Murhaava nauru (The colour of murder), suom. Kirsti Kattelus, Helsinki: WSOY 1991 Sarja: Sapo, 351 ISBN951-0-17004-6
Novellit
Kuinka roisto saadaan kiikkiin, suom. Annika Eräpuro, julkaisussa: ...joka viimeksi nauraa, Cynthia Manson (toim.) Hyvinkää: Book Studio 1994 ISBN951-611-648-5
Mayhem Parvan joukkomurha, suom. Pasi Junila, teoksessa: Murha Agathan malliin, Hyvinkää: Book Studio 1994 ISBN951-611-806-2
Sinikellometsässä, suom. Anja Meripirtti, teoksessa: Murhakirja, Hyvinkää: Book Studio 1997 ISBN951-611-875-5, ja uusi painos: Murhaavat kirjat Gummerus 2006 ISBN951-20-7231-9