Juutalaisranska on pohjois-Ranskan ja Reinin alueen juutalaisten keskiajalla käyttämästä ranskan kielestä käytetty nimitys. Sillä on laadittu uskonnollista ja maallista kirjallisuutta heprealaista kirjaimistoa käyttäen.
Rakenteeltaan juutalaisranska ei juurikaan poikkea muinaisranskasta. Teksteissä esiintyvät murrepirteet edustavat eri paikallismurteita. Hepreankielisiä lainasanoja on vähän.
Kielen kirjallinen käyttö päättyi 1300-luvulla, jolloin juutalaiset karkotettiin Ranskasta. Reinin alueen juutalaisten siirryttyä puhumaan saksaa osa ranskalaisista sanoista välittyi heidän mukanaan myöhempään jiddišiin.