Kaikkivaltius eli kaikkivoipuus (omnipotenssi, lat. omni potens ’kaikkeen kykenevä’) tarkoittaa rajoittamatonta mahtia. Monoteistisissa uskonnoissa yleensä uskotaan yhdellä Jumalalla olevan vallan mihin tahansa. Tällaisia uskontoja ovat esimerkiksi kristinusko ja islam. Usein kaikkivoivalla Jumalalla ajatellaan olevan kaikkitietävyys, läsnäolo kaikkialla sekä täydellinen hyvyys.
Eri ja jopa saman uskonnon edustajilla on keskenään erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kaikkivaltius tarkoittaa. Seuraavassa luetellaan eräitä tällaisia näkemyksiä:
Monista käytetyistä jumalan määritelmistä seuraa, että näkökannat 2, 3 ja 4 ovat keskenään yhtäpitäviä (siis yksi ja sama kanta).
Näistä eroavaisuuksista huolimatta kaikkivaltiuteen sisältyy aina kyky puuttua maailman tapahtumiin jopa fysiikan lakeja rikkoen. Monet teologit (esimerkiksi John Polkinghorne) katsovat edellä mainitun ristiriidattomuusnäkemyksen olevan osa kaikkivaltiutta.
Jotkut monoteistit katsovat, että Jumala ei ole tai ei edes voi olla kaikkivaltias tai että luodessaan olioita, joilla on vapaa tahto, jumala vapaaehtoisesti rajoitti kaikkivaltiuttaan.
Muun muassa eräissä juutalaisuuden (konservatiivijuutalaisuus ja reformijuutalaisuus) tai protestanttisen kristinuskon haaroissa Jumalan sanotaan vaikuttavaan maailmaan vain suostuttelemalla, ei pakolla tai ihmeillä.