Kaipala

Kaipalan muinaislinnan maavallia.

Kaipala (ven. Ка́йболово, Kaibolovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Ahokylän kunnassa. Se sijaitsee Sumajoen varrella viisi kilometriä Ahokylästä luoteeseen. 2000-luvun alussa kylässä oli 75 asukasta.

Sumajoen rannalla kaksi kilometriä Kaipalasta luoteeseen on sijainnut novgorodilaisten 1100-luvulla rakentama maavallin ja kaivannon suojaama muinaislinna. Sen sisällä tehdyissä kaivauksissa on löydetty asuin- ja talousrakennusten jäänteitä, merkkejä raudantuotannosta, metalliesineitä, koruja ja slaavilaisperäisten saviastioiden kappaleita. Linnoitus tuhoutui ilmeisesti vuosina 1240–1241, jolloin Saksalainen ritarikunta hyökkäsi alueelle.

Vuonna 1500 Kaipalan kylä kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion kihlakunnan Ratsinan pogostaan. Jo tuolloin siellä sijaitsi läänitystilallisen hovi, joka on merkitty myös 1600-luvun ruotsalaisajan karttoihin. Vuonna 1796 Paavali I lahjoitti Kaipalan kartanon paroni Rotkirchille. Siitä on säilynyt uudelleen rakennettu päärakennus ja osa puistoa. Kaipalassa on myös puisen tsasounan (mahdollisesti vuosina 1713–1714 rakennetun entisen kirkon) raunio. Kattilan vatjalaisalueen lähellä sijainneen kylän asukkaat olivat venäläisiä.

Inkerissä on ollut myös kaksi muuta Kaibolovo-nimistä kylää, toinen Kurkolanniemellä Kosemkinassa (suom. Kaipaala) ja toinen Liissilän seurakunnassa (suom. Kaipala tai Kaipola).

Lähteet

  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.10.2015.
  2. 1 2 Kultura Leningradskoi oblasti: Kaibolovo enclo.lenobl.ru. Viitattu 29.2.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Falilejevskoje selskoje poselenije: Zemlja i imuštšestvo falileevo.ru. Viitattu 29.2.2012. (venäjäksi)
  4. ↑ Smolski, D.I.: Istoritšeskoje prošloje i arheologitšeskije pamjatniki našego kraja. Kingisepp: Otdel kultury Kingiseppskoi merii, 1994. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Novgorodskija pistsovyja knigi, izdannija arheografitšeskoju komissijeju. Tom treti: Perepisnaja obrotšnaja kniga Vodskoi pjatiny, 1500 goda. Pervaja polovina, s. 554. Sankt-Peterburg: Tipografija V. Bezobrazova i komp., 1868.
  6. ↑ Karta Ingermanlandii: Ivangoroda, Jama, Koporja, Noteborga ... iz materialov, naidennyh v švedskih arhivah, pokazyvajuštšaja razdelenije i sostojanije onogo kraja v 1676 godu aroundspb.ru. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 29.2.2012.
  7. ↑ Ruotsalainen Inkerinmaan kartta vuodelta 1704 vsevinfo.ru. Viitattu 29.2.2012.
  8. ↑ Karta Ingermanlandii: Ivangoroda, Jama, Koporja, Noteborga ... iz materialov, naidennyh v švedskih arhivah, pokazyvajuštšaja razdelenije i sostojanije onogo kraja v 1676 godu. Määritä julkaisija!
  9. ↑ Randefelt, Roland: Inkeri: tiekartta 1:200 000. Vantaa: Ingriainfo Oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3
  10. ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 29.2.2012.