Munk ohjasi tanskalaisen näytelmäkirjallisuuden pois naturalismista. Hän ihaili tuotannossaan mahtihahmoja ja historiallisia suurmiehiä ja oli siten lähellä fasismia, mutta toisen maailmansodan aikana saksalaisten miehittäessä Tanskaa hän oli mukana vastarinnassa. Hän kuoli saksalaisen miehittäjäsotilaan ampumana. Osassa tuotantoa ilmenee kiinnittyminen kristinuskoon ja ihmeisiin.
Ei sovintoa (Ikke forlig), antologiassa: Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, toim. ja suom. Anna-Maija Raittila, Kirjapaja 1981 ISBN951-621-300-6
Lähteet
↑Lundgreen-Nielsen, Flemming & Harding, Merete:Kaj MunkDen Store Danske.2.10.2024. Viitattu 28.6.2025.(tanskaksi)
12Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.):”Munk, Kaj”,Otavan kirjallisuustieto, s. 511.Helsinki:Otava, 1990.ISBN951-1-09209-X
Kirjallisuutta
Sven Stolpe, Kaj Munk: runoilija ja profeetta, suom. Lauri Hirvensalo; runot suom. Elina Vaara, WSOY, 1944
Gunnar Ollén, Kaj Munk: elämä ja teokset, suom. Mikko Taipale; runot suomentanut Helena Murros, Turku: Aura 1945
Martin Lønvang, Kaj Munk, runoilijapappi, suom. Ralf Friberg, Tammisaari: Tammisaaren kirjapaino 1955
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaj Munk Wikimedia Commonsissa