| Kamomillasaunio | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Tuoksusauniot Matricaria |
| Laji: | chamomilla |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Matricaria chamomilla |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) on asterikasveihin kuuluva mauste- ja rohdoskasvi. Kamomillasaunio esiintyy Etelä-Suomessa, varsinkin muutamilla kaupunkiseuduilla, paikallisesti melko yleisenäkin ja satunnaisesti muualla Suomessa. Se on maassa muinaistulokas.
Egyptiläiset ovat käyttäneet kamomillasauniota sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin että värjäykseen. Keskiaikana kamomillasaunio oli suosittu yrtti tuoksunsa vuoksi. Kamomillasaunio kuuluu kauppayrtteihin.
Kamomillasauniota muistuttavia kasveja ovat peltosaunio eli saunakukka (Matricaria perforata) ja merenrannoilla kasvava merisaunio (Tripleurospermum maritinum).
Kamomillateetä on käytetty luonnonlääkkeenä vatsavaivoihin sekä lievän ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon. Se sisältää apigeniini-nimistä flavonoidia. Nukahtamista auttavaa ominaisuutta ei ole tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.
Kamomillasta saadaan muun muassa haihtuvaa öljyä nimeltä kamatsuleeni (C₁₄H₁₆ - atsuleenin johdannainen), jolla on tulehdustaestäviä ja kouristuksia laukaisevia ominaisuuksia. Nimi tulee espanjan kielen sanasta azul, joka tarkoittaa sinistä. Kasvista saatava öljy todella on väriltään sinistä tai siniviolettia. Väri on hyvin poikkeuksellinen ominaisuus, sillä kasvit itsessään eivät ole vähäisimmässäkään määrin sinisiä: asterikasvien mykeröt ovat tyypillisesti esimerkiksi kelta-valkoisia – kuten kamomillasauniolla ja jalosauramolla – tai täysin keltaisia, kuten auringonkukalla ja leskenlehdellä. Kasvi itsessään ei sisällä kamatsuleenia vaan yhdistettä nimeltä matrisiini. Kamatsuleenia muodostuu matrisiinista höyrytislauksessa.
Kamomilla sisältää kumariinia halpojen kanelien tapaan. Kumariini on myrkyllistä maksalle ja voi altistaa syövälle. Sen vuoksi kamomillateen käyttöä suositellaan kohtuudella.
Kamomilla sisältää yhdisteitä, jotka rentouttavat sileitä lihaksia eli laukaisevat kouristuksia. Tämä ominaisuus voi johtaa myös keskenmenoon, jos kohtu alkaa supistella. Siksi raskaana oleville ei suositella kamomillaa.
Kamomillasaunio ja jalosauramo muistuttavat suuresti toisiaan. Kamomillasaunio tunnetaan yleisesti saksalaisena kamomillana, kun taas jalosauramosta (Chamaemelum nobile, Anthemis nobilis) käytetään nimeä roomalainen kamomilla. Käytännössä maallikon on vaikea erottaa kasveja toisistaan, ne usein sekoitetaan toisiinsa tai nimeä 'kamomilla' käytetään vastavuoroisesti kummastakin kasvista. Kamomillateenä myytävä yrttitee voi olla kamomillasaunion sijaan valmistettu jalosauramosta, sillä jälkimmäisestä voidaan hyödyntää sekä mykeröt että lehdet.
Kamomillasaunio saa tieteellisen nimensä chamomilla kreikan kielestä: nimi merkitsee maaomenaa. Kreikan sana khamai viittaa maassa olevaan. Sana mēlon puolestaan viittaa omenaan: kasvien tuoksu muistuttaa tiettyjä omenalajikkeita. Espanjalainen nimi manzanilla viittaa myös nimenomaan omenaan, manzana. (Manzanilla: manzana-sanan diminutiivi, toisin sanoen "pikkuomena".) Myös jalosauramon nimellä 'chamaemelum' on täsmälleen sama alkuperä. Kamomillasaunion nimi 'matricaria' sen sijaan tulee latinasta. Taustalla on sana matrix joka merkitsee kohtua. Halkaistun mykerökukan rakenne toi mieleen kohdun. Lisäksi viitataan siihen, että kamomillaa on ollut tapana käyttää rohdoslääkinnässä kuukautiskiertoon liittyvien vaivojen hoidossa sekä sikiönlähdetykseen.
Ensimmäinen kirjoitettu teksti kamomillasaunion rohdoskäytöstä on peräisin muinaisesta Egyptistä. Kasvien rohdoskäyttöä kuvataan Ebersin papyruksessa, joka on peräisin suunnilleen ajalta 1550 eaa. Käsikirjoitus käsittää 110 sivua (arkkia), ja yli 800 reseptiä. Kamomillaa neuvotaan käyttämään ihovoiteisiin, ekseemaan ja lievittämään iho-oireita.
Egyptilaiset kirjoitukset kasvilääkinnästä loivat pohjan kreikkalaisille ja roomalaisille farmakopeoille. Hippokrates Koslaisella (n. 460–370 eaa.) oli vankka tuntemus lääkekasveista, kamomilla mukaan luettuna. Asklepiades Bithynialainen (n. 124–40 eaa.) toi ensimmäisenä kreikkalaisen lääketieteen opit Roomaan. Hän tunsi hyvin kasvilääkinnän, ja kamomilla oli hänen suosikki lääkekasvinsa. Farmakognosian isänä tunnettu kreikkalainen Dioskurides (n. 40–90 jaa.) vaikutti hänkin Roomassa. (Farmakognosia: oppi lääkkeiden alkuperästä ja ominaisuuksista.) Dioskurides kirjoitti lääkekasveista viisiosaisen tietosanakirjan De materia medica, joka oli käytössä yli 1 500 vuotta. Dioskurides löysi kamomillapreparaateille laaja-alaisesti käyttökohteita. Hän opasti valmistamaan keitteitä, joilla voi puhdistaa ja huuhdella silmiä, korvia, nenää ja suuta. Kamomillasta oli hyötyä virtsa- ja sappikivien häätämisessä, vatsavaivoissa, keltaisuuden ja maksan hoidossa. Kamomilla sopi tulehdusta estäväksi paikallishoidoksi haavoille, hyönteisten pistoihin ja palovammoihin. Dioskuridesin aikalainen Plinius vanhempi kuvasi teoksessaan Naturalis historia useita tapoja hyödyntää kamomillaa hoidoissa. Aiemmin mainittujen lisäksi hän neuvoi, että juotuna kamomilla saattoi edistää kuukautisvuodon alkamista ja lisätä sen määrää, ja näin jouduttaa kuolleen sikiön poistumista. Roomalaisten ja arabialaisten lääkärien keskuudessa kamomillaa pidettiin kasvina, jolla on voimakas abortoiva vaikutus.