Kari Olavi Savonen (23. huhtikuuta 1912–1989) oli suomalainen lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka oli keskeinen henkilö Suomen opiskelijaterveydenhoidon kehittämisessä. Hän toimi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön johtajalääkärinä ja yliasiamiehenä 1954–1977.
Savosen ura opiskelijaterveydenhoidossa alkoi sihteerin tehtävästä vuonna 1938 perustetussa Suomen ylioppilaskuntien liiton suunnittelukomiteassa. Sitä valmistelemassa oli mukana myös hänen isänsä, tohtori Severi Savonen. Sotien aikana lääkintäkapteeni Kari Savonen toimi muun muassa kesällä 1941 pari kuukautta 32. sotasairaalan päällikkölääkärinä Oulussa. Seuraava opiskelijaterveyskomitea aloitti työnsä 1945, tehtävänä laatia ensimmäisen komitean ajatusten perusteella yksityiskohtaisemmat suunnitelmat käytännön toteutukseksi. Kari Savonen valittiin tämän komitean puheenjohtajaksi. Vuonna 1946 Kari Savonen nimitettiin Ylioppilaiden terveydenhuoltotoimiston alilääkäriksi ja 1949 ylilääkäriksi. Hänet valittiin vuonna 1954 perustetun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) johtajalääkäriksi, ja hän toimi tässä tehtävässä sekä säätiön yliasiamiehenä eläkkeelle jäämiseensä 1977 asti. Helsingistä alkanut, ensin noin 11 opiskelijaa palveleva YTHS:n toiminta kasvoi Savosen aikana valtakunnalliseksi kattamaan noin 74 000 opiskelijaa. YTHS:n suunnitteluvaiheessa Savonen kävi tutustumassa Maailman terveysjärjestön stipendillä opiskelijaterveydenhoitoon Ranskassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja opintomatkojen teko jatkui myöhempinäkin työvuosina.
Kari Savonen sai professorin arvonimen vuonna 1978, jolloin hän jo eläkkeellä ollessaan toimi presidenttinä Helsingissä järjestetyssä opiskelijaterveydenhuollon kansainvälisessä symposiumissa.