Karjalan Liiton käyttämä lippu, jossa kuvattuna Karjalan vaakuna karjalaisten perinteisillä puna-mustilla väreillä.Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1960 postimerkin karjalaisten suurjuhlien kunniaksi. Juhlien järjestäjän Karjalan Liiton perustamisesta oli silloin kulunut 20 vuotta.
Karjalan Liitto on karjalaisen kulttuurin harrastus- ja kansalaisjärjestö.
Karjalan Liittoon kuuluu 14 piiriä, Karjalaiset Pitäjät ry, Karjalaiset suvut ry ja Pääkaupungin Karjalaisyhteisöt Pääsky sekä yli 300 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Henkilöjäseniä yhdistyksissä ilmoitettiin alkuvuonna 2026 olevan noin 16 000, mutta loppukesällä enää 15 000.
Liiton päämaja on Karjalatalo, jossa on erilaista karjalaistoimintaa. Karjalan Liittona tunnetaan myös vuonna 1920 perustettu ja lyhyen aikaa toiminut itäkarjalaisten edunajaja Karjalan Liitto – Pro Carelia, jonka johtajana toimi E. N. Setälä.
Historia
Liiton perustivat luovutetun Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakuntajärjestöt heti talvisodan päättymisen jälkeen 20. huhtikuuta 1940. Alkuvuosina tärkeimpänä tehtävänä oli ajaa siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä.
Toiminta
Karjalan Liitto on elinvoimainen kaikkien suomalaisten karjalaisuuden foorumi. Se edistää karjalaista kulttuuria, tuo esille karjalaisen identiteetin suomalaisuudessa ja ylläpitää vuorovaikutusta Karjalan alueeseen. Karjalan Liitolla on kolme toiminta-aluetta; kulttuuri, historia ja karjalaiset juuret.
Liiton päätapahtuma on Karjalaiset kesäjuhlat, jotka pidetään eri puolilla Suomea.
Liiton hallitus ja valtuusto valitaan joka kolmas vuosi pidettävässä liittokokouksessa. Liittokokousedustajia ovat jäsenseurojen ja yhdistysten liiton sääntöjen mukaisesti nimetyt kokousedustajat.
Karjalan Liitto julkaisee Karjalan Kunnaat -nimistä jäsenlehteä.
Vuonna 1985 liitolla oli yli 300 paikallista karjalaisseuraa jäsenenä. Tuolloin niiden joukkoon kuuluivat lähes kaikkien menetetyn Karjalan kuntien pitäjäseurat kuntasäätiöineen sekä kymmenet erityisalojen karjalaisseurat.
↑Pertti Toukkari: Muistoja ja muistiinpanoja karjalaispoliitikon elämästä(Arkistoitu – Internet Archive). Päivitetty 30.3.2007. Viitattu 3.8.2008. Lainaus: "Kun äänestys oli pidetty ja äänet laskettu, niin paljastuikin, että Paavolainen, joka ei ollut läsnä kokouksessa, oli voittanut Luukan."
↑Kuusi, Matti & Ahtonen, Pentti:Kalevala-lipas, s. 260. (2. painos; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 413)Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1985.
