Kaunoruohokaija (Neophema pulchella) on kaakkoisaustralialainen värikäs kaijalaji. Sitä on joskus kutsuttu myös nimillä kaunopapukaija ja turkosipapukaija (luultavasti englannista, Turquoise parrot).
Koko ja ulkonäkö
Kaunoruohokaijan pituus on noin 20 cm ja paino 35–46 grammaa. Sen höyhenpuku on selästä ja päälaelta kirkkaan vihreä, alapuoli keltainen, siiven keskimmäiset ja pienet yläpeitinhöyhenet ja naama siniset. Siipisulkien reunat ja siiven alapeitinhöyhenet ovat tummansiniset ja pyrstö vihreä yläpinnalta, alapinnalta kelta-musta-kirjava.
Koiraan siivellä on punaruskea siipijuova. Koiraan kasvot ovat kirkkaan siniset ja keltainen ulottuu vatsalta korkeammalle kaulalle saakka. Koiraan siipisulkien alapinnat ovat väriltään yksivärisen tummanharmaat, jopa mustat.
Naaraan naama on vaaleamman sininen, ja siltä puuttuu siiven punertava juova. Naaraalla on siipisulkiensa tummanharmaalla pohjalla huomattava vaaleiden pilkkujen jana. Kaunoruohokaijanaaras muistuttaa hyvin paljon punaruohokaijanaarasta. Kaunoruohokaijanaaraalla on huomattavamman laajuinen pilkkujana siipisulissa verrattuna punaruohokaijanaaraan vaatimattomampaan pilkkujanaan. Kaunoruohokaijan naaraan kasvot eivät ole niin siniset kuin punaruohokaijanaaraalla.
Nuori lintu on himmeämmän värinen. Nuorilla koiraillakin on pilkkujana siipisulissaan, mutta se ei ole niin laaja kuin aikuisilla naarailla.
Esiintyminen
Kaunoruohokaijat elävät Australian kaakkoisosassa Queenslandin kaakkoiskulmasta Victorian pohjoisosiin. Kannan suuruus on noin 20000 yksilöä. Laji oli häviämässä 1900-luvun alussa, mutta kanta alkoi elpyä 1920-luvulla. Kaunoruohokaijoja pyydystettiin häkkilinnuiksi ja ammuttiin piirakantäytteiksi. Ne ovat enimmäkseen paikkalintuja. George Shaw kuvaili lajin holotyypinUudesta Etelä-Walesista.
Elinympäristö
Kaunoruohokaijat asuvat harvapuustoisilla heinämailla ja vuorenrinteillä sekä vesireittien varrella.
Lisääntyminen
Lajin lisääntymisaika on elokuusta joulukuulle. Pesä on tavallisesti puun- tai kannonkolossa. Naaras munii neljästä viiteen munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän viikon ikäisinä, ja ne saavat aikuisen höyhenpuvun noin neljän kuukauden ikäisinä. Pari pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.
Ravinto
Kaunoruohokaijojen ruokavalio koostuu siemenistä ja kasvien osista, joita se etsii maasta. Siementen osuus lisääntyy kuivan kauden lopulla. Syödessään se on hyvin peloton ja väistää ihmistä tavallisesti kävellen. Kuumimman ajan iltapäivästä linnut lepäävät pensaiden tai puiden siimeksessä. Ne käyvät juomassa vain kerran päivässä.
Lemmikkinä
Kaunoruohokaija on Suomessa harvinainen lemmikki.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
↑BirdLife International:Neophema pulchellaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2.2012.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014.(englanniksi)
.jpg)