Ura
Kenney Jones tarttui rumpuihin 13-vuotiaana, kun hän perusti ystäviensä kanssa skiffle-yhtyeen. Hän oppi nopeasti soittamalla levyjen mukana, ja jo 15-vuotiaana hän työskenteli studiossa sessiorumpalina.
1960-luvun puoliväliin mennessä hän oli jäsenenä paikallisessa yhtyeessä nimeltä The Pioneers, joka muuntautui myöhemmin Small Faces -yhtyeeksi. Kokoonpanossa soittivat myös kitaristi-laulaja Steve Marriott, basisti Ronnie Lane ja kosketinsoittaja Ian McLagen. Tämä kokoonpano julkaisi yhteensä neljä albumia, kunnes Marriott erosi perustaakseen Humble Pie -yhtyeen. Yhtyeen muut jäsenet päättivät jatkaa soittamista yhdessä, ja Small Faces lyhensi nimensä muotoon Faces. Yhtye otti uusiksi jäsenikseen The Jeff Beck Groupin laulajan Rod Stewartin ja kitaristi Ron Woodin.
Vuonna 1974 Jones vieraili rumpalina The Rolling Stones -yhtyeen kappaleessa ”It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It),” joka on vuosien saatossa noussut merkittäväksi rock-klassikoksi. The Faces hajosi kun Rod Stewart jätti yhtyeen keskittyäkseen soolouraansa, ja Ronnie Wood liittyi The Rolling Stonesiin vuonna 1975.
Marraskuussa 1978 The Whon kitaristi Pete Townshend pyysi 1960-luvun mod-piireistä tuttua Jonesia yhtyeeseen yliannostukseen kuolleen Keith Moonin korvaajaksi. The Who julkaisi Kenney Jonesin kanssa kaksi albmia: Face Dances (1981) ja It’s Hard (1982). Jones jätti The Whon vuonna 1988, koska hänen soittotekniikkansa ei miellyttänyt laulaja Roger Daltreytä.
1990-luvun alussa Jones palasi hetkeksi parrasvaloihin yhtyeessä The Law, jossa lauloi entinen Free- ja Bad Company -yhtyeiden keulahahmo Paul Rodgers. Yhtyeen ainoa, samanniminen debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1991, mutta kokoonpano hajosi pian sen jälkeen. Sittemmin Jones on esiintynyt satunnaisesti muiden artistien levytyksillä.
Jones tunnetaan konservatiivipuolueen kannattajana ja ketunmetsästyksen tukijana. Hänellä todettiin eturauhassyöpä syyskuussa 2013, josta hän toipui hyvin. Jones palasi lavalle The Whon kanssa kesällä 2014 soittamaan keikan Huntwoodin poolokerholla, jonka Jones itse omistaa. Vuonna 2018 häneltä julkaistiin elämäkertakirja Let the Good Times Roll: My Life in Small Faces, Faces, and The Who.
.jpg)
