Kiharapelikaani

Kiharapelikaani
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä

Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Pelikaanit Pelecanidae
Suku: Pelikaanit Pelecanus
Laji: crispus
Kaksiosainen nimi

Pelecanus crispus
Bruch, 1832
Katso myös

  Kiharapelikaani Wikispeciesissä
  Kiharapelikaani Commonsissa
Pelecanus crispus

Kiharapelikaani (Pelecanus crispus) on suurikokoinen valkoinen pelikaanilintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 160–180 cm, siipien kärkiväli 270–320 cm ja paino 10–13 kg. Hieman pelikaania suurempi, harmahtavan valkoinen suuri lintu. Lisääntymisaikana kurkkupussi on väriltään punertava ja rinnassa on vaaleankeltainen läikkä. Vanhan linnun niskassa on kiharoista höyhenistä muodostunut töyhtö. Lennossa näkyy harmaa siiven kärki. Nuoret linnut ovat yläpuolelta harmaanruskeita ja alapuolelta valkoisia.

Esiintyminen

Kiharapelikaani pesii itäisessä Euroopassa ja Keski-Aasiassa Montenegrosta Mongoliaan ylettyvällä vyöhykkeellä. Euroopan pesimäkanta talvehtii Välimeren itärannikolla, Venäjän ja Keski-Aasian Iranissa, Irakissa ja Intian niemimaalla sekä Mongolian Kiinan itärannikolla. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 3 700 – 4 700 paria, joista 50 prosenttia Kreikassa, 26 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 10 prosenttia Turkissa. Maailman kannaksi on arvioitu 11 400 – 13 400 aikuista yksilöä. Laji on havaittu Suomessa BirdLife Suomen rariteettikomitean hyväksymänä yhden kerran, kesäkuussa 2025 Ahvenanmaan Kökarissa.

Elinympäristö

Jokisuistot, joet ja matalat järvet. Pesii saarilla tai laajoissa järviruokokasvustoissa.

Lisääntyminen

Pesii yhdyskunnittain, joskus yksittäispareina, usein pelikaanien seurassa. Pesä on maassa, ja se on rakennettu oksista, ruo'oista ja ruohoista, ja on halkaisijaltaan 65 cm ja korkeudeltaan 1 m. Munia on keskimäärin 2, haudonta kestää noin kuukauden. Poikaset syntyvät kaljuina, ja saavat sittemmin valkoisen untuvapeitteen. Sukukypsä 3 tai 4 vuoden iässä.

Ravinto

Syö kaloja, joita saalistaa yleensä yksin tai parin-kolmen linnun ryhmissä. Kreikassa on havaittu lajin kalastavan yhdessä merimetsojen kanssa.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 BirdLife International: Pelecanus crispus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Dalmatian Pelican Pelecanus crispus (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 14.8.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Dalmatian Pelican Pelecanus crispus (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The population was previously estimated to number 4,350-4,800 individuals in the Black Sea and Mediterranean; 6,000-9,000 individuals in South-East Asia and south Asia, and 50 individuals in east Asia (Simba Chan in litt. 2005), totalling 10,000-13,900 individuals, which roughly equates to 6,700-9,300 mature individuals. Catsadorakis and Portolou (2017) have since reviewed the global population of the species, and have calculated a revised estimate of the global population size at a minimum of 5,693-6,694 breeding pairs, and potentially as high as 7,342-8,984 pairs (G. Catsadorakis in litt. 2017). Taking the estimate from Catsadorakis and Portolou 2017 and converting to mature individuals produces a revised population estimate of 11,386-13,388, rounded here to 11,400-13,400 mature individuals.” Viitattu 14.8.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Rariteettikomitea tiedottaa (Rariteettikomitean kokous 10.1.2026) birdlife.fi. Arkistoitu 14.8.2026. Viitattu 14.8.2026.

Aiheesta muualla