| Kikkahviherne | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Kahviherneet Cicer |
| Laji: | arietinum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cicer arietinum |
|
| Katso myös | |

Kikkahviherne eli kahviherne eli kikherne (Cicer arietinum) on hernekasveihin kuuluva palkokasvi.
Kikkahviherne on ikivanha viljelykasvi, jota alettiin kasvattaa jo neoliittisella kaudella Lähi-idässä. Pronssikaudella se oli jo tärkeä viljelyskasvi Kreikassa ja Italiassa, ja muinaiset roomalaiset viljelivät sitä runsaasti ja levittivät sitä valtakuntansa eri osiin; roomalaisen poliitikon Ciceron nimen uskotaan johtuvan kikkahviherneen latinankielisestä nimestä cicer. Nykyään kikkahvihernettä viljellään ympäri maailmaa lauhkealla ja subtrooppisella alueella. Ylivoimaisesti suurin kikkahviherneiden tuottaja on Intia (yli 7 miljoonaa tonnia v. 2016). Muita merkittäviä tuottajia ovat Australia, Pakistan, Turkki, Meksiko, Kanada ja Yhdysvallat.
Kikkahviherneet ovat yleisiä Välimeren alueen, Lähi-idän ja Intian ruokakulttuureissa. Niitä käytetään muun muassa hummuksen ja falafelien tekoon.
Kikkahviherneet sisältävät runsaasti proteiinia, ravintokuitua, rautaa ja folaatteja mutta myös kalsiumin, raudan, seleenin ja sinkin imeytymistä estävää fytiinihappoa.
Ruokavirasto suosittelee kikkahviherneiden keittämistä 45–75 minuuttia, jotta niiden sisältämät lektiini- ja muut haitalliset proteiinit ehtivät hajota. Usein kikkahviherneitä liotetaan parista tunnista vuorokauteen ennen keittämistä. Kikkahviherneitä voi myös idättää. Idätys lyhentää keittoaikaa merkittävästi noin 10–20 minuuttiin.