Kimmo Kahma

Kimmo Kahma
Henkilötiedot
Syntynyt10. marraskuuta 1947 Helsinki (ikä 78)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti fysikaalisen meritieteen tutkimusprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1973, FT 1981)
Instituutti Ilmatieteen laitos
Tutkimusalue fysikaalinen meritiede, erityisesti aallokko
Palkinnot Palmén-mitali (2013)

Kimmo Kaarlo Kahma (s. 10. marraskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen merentutkija ja Ilmatieteen laitoksen fysikaalisen meritieteen tutkimusprofessori (emeritus). Hänet tunnetaan erityisesti aallokkoon liittyvistä tutkimuksistaan.

Hänen isänsä oli professori Aarno Kahma. Kimmo Kahma kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yhtenäiskoulusta vuonna 1967. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1973, lisensiaatiksi 1979 ja filosofian tohtoriksi 1981 (geofysiikka). Hänen englanninkielisen väitöskirjansa (1981) käsitteli pyyhkäisymatkan vaikutusta tuulen synnyttämän aallokon kasvuun. Työn otsikkona oli On the growth of wind waves in fetchlimited conditions. Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti on ollut vuodesta 1982.

Kahma työskenteli Merentutkimuslaitoksella tutkijana vuosina 1972–1991. Tästä ajanjaksosta hän oli Kanadassa (NSERC, post-doct fellow) vuosina 1983–1986 ja Suomen Akatemian vanhempi tutkija 1986–1989. Vuosina 1992-2005 tohtori Kahma toimi Merentuutkimuslaitoksen erikoistutkijana. Vuodesta 2005 lähtien hän on toiminut fysikaalinen oseanografian tutkimusprofessorina ensin Merentutkimuslaitoksella ja organisaatioliitoksen jälkeen Ilmatieteen laitoksella eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Kahma on työtoveriensa kanssa julkaissut kymmeniä tutkimuksia fysikaalisen oseanografian alalta. Hän osallistui esimerkiksi aallokkomittauksia selvittäneen COST-714 -tutkimushankkeen loppuraportin (Measuring and Analysing the Directional Spectra of Ocean Waves, 2005) kirjoittamiseen. Tohtori Kahma on myös tuonut meritieteellistä asiantuntemusta selvitettäessä suomalaisia koskettaneita, mereen liittyviä suuronnettomuuksia. Hän toimi pysyvänä meritieteellisenä asiantuntijana presidentti Martti Ahtisaaren johdolla 2005 laaditussa Kaakkois-Aasian tsunamin (26.12.2004) jälkeisessä onnettomuusselvityksessä.

Kahmalle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki. Vuonna 2017 hän sai Geofysiikan seuran Palmén-mitalin ansiokkaasta työstään meritieteen alalla.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit Finlands professorer 1640–2007, s. 252. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. 1 2 Palmén-mitali Geofysiikan Seura r.y. Arkistoitu 17.10.2017. Viitattu 21.10.2017.
  3. ↑ Kahma, Kimmo K.: On a two-peak structure in steady-state fetch-limited wave spectra (fil.lis-thesis/ Univ. of Helsinki, lisensiaatintyö Helsingin yliopistolle) 1979. Helsinki: Helsingin yliopisto, teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Kahma, Kimmo K.: On the growth of wind waves in fetch-limited conditions (ISBN 951-45-2183-8; PhD-thesis/ Univ. of Helsinki, väitöskirja Helsingin yliopistolle; julkaistu sarjassa Report series in geophysics / University of Helsinki, Department of Geophysics, ISSN 0355-8630; 15) 1981. Helsinki: Helsingin yliopisto, teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)
  5. ↑ D. Hauser, K. Kahma, H. E. Krogstad, S. Lehner, J. A. J. Monbaliu, L.R. Wyatt: Arkistoitu kopio (ISBN 92-898-0003-8 ; 465 pages) 2005. cost.eu. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 21.10.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Arkistoitu kopio 11.6.2005, päiv. 21.11.2013. Onnettomuustutkintakeskus, turvallisuustutkinta.fi. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 21.10.2017. (suomeksi)
  7. ↑ Tutkintaselostus A 2/2004 Y. Aasian luonnonkatastrofi 26.12.2004 Onnettomuustutkintakeskus, turvallisuustutkinta.fi. Arkistoitu 21.10.2017. Viitattu 21.10.2017. (suomeksi)

Aiheesta muualla