Kinesias

Kinesias
Κινησίας
Henkilötiedot
Syntynytn. 450 eaa.
Ateena
Kuollutn. 390 eaa.
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Aikakausi antiikki
Kirjallinen suuntauslyyrinen runous (dithyrambi)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kinesias (m.kreik. Κινησίας, Kinēsias, lat. Cinesias; n. 450–390 eaa.) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Ateenasta. Hän kirjoitti dithyrambirunoutta.

Elämä

Aristofaneen skoliastin mukaan Kinesias olisi ollut thebalainen, mutta tämä tieto näyttää olevan ristiriidassa Plutarkhoksen todistuksen kanssa, ja J. A. Fabriciuksen mukaan se saattaa johtua sekaannuksesta toiseen samannimiseen henkilöön. Fabricius mainitsee hänen isäkseen Euagoraan, nähtävästi perustuen epäselvään komediakirjailija Platonin katkelmaan, joka tunnetaan lainauksena Galenoksella. Filosofi Platonin dialogissa Gorgias hänet kuitenkin mainitaan nimenomaisesti Meleen pojaksi.

Kinesiaan kykyjen sanotaan olleen vain vähäiset. Plutarkhos kuvaa häntä runoilijaksi, joka ei nauttinut mainetta eikä ollut luova nero. Komediakirjailija Ferekrates syytti häntä musiikin turmelemisesta, ja tähän viittaa ehkä myös Aristofaneen käyttämä sana asmatokamptēs (ᾀσματοκάμπτης, ”laulujen vääntelijä”). Aristofaneen Linnuissa Kinesias esitetään hahmona, joka haluaa lentää Olymposvuorelle hakeakseen pilvistä – jotka ovat hänen oikea kotinsa – uuden erän ”pisarapyörteisiä ja lumen piiskaamia” säveliä.

Hänen runoutensa lisäksi myös hänen ulkomuotonsa tarjosi komedialle otollisen kohteen: Athenaioksen mukaan hän oli niin pitkä ja laiha, että hänen täytyi tukea itseään lehmuspuusta tehdyllä korsettimaisella tuella. Tästä syystä Aristofanes kutsuu häntä ilmaisulla ”kevyt kuin lehmuspuu” (φιλύρινος, filyrinos) ja laittaa Sammakoissa Euripideen ehdottamaan, että Kinesias liitettäisiin siiviksi toiseen samanlaiseen roistoon, Kleokritokseen. Athenaioksen kautta säilyneessä Aristofaneen Gerytades-näytelmän katkelmassa häntä kutsutaan sopivaksi dithyrambirunoilijoiden lähettilääksi varjomaisten kollegoidensa luo Haadeehen.

Satiirille antoi aihetta myös hänen avoin ja liiallinen jumalattomuutensa sekä hyvin paheellinen elämäntapansa. Puhuja Lysias kertoo Athenaioksen mukaan, että komediakirjailijat hyökkäsivät hänen kimppuunsa vuosittain juuri näistä syistä. Lysias itsekin kirjoitti häntä vastaan kaksi puhetta, jotka ovat kadonneet lukuun ottamatta tässä mainittua katkelmaa.

Kinesias sai kuitenkin osittaisen kostonsa: hän onnistui, todennäköisesti noin vuonna 390 eaa., lakkauttamaan komedioiden osalta koregi-instituution, joka oli ollut laskussa jo vuodesta 406 eaa. Tämän seurauksena Strattis hyökkäsi hänen kimppuunsa näytelmässään Kinesias.

Lysias kertoo Athenaioksen mukaan myös, että Kinesias jätti lopulta runoilijantoimensa ja ryhtyi sykofantiksi, mikä osoittautui hänelle varsin tuottoisaksi.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Smith, William: ”Cinesias”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Skolia Aristofaneen Sammakoihin 153.
  3. ↑ Plutarkhos: Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa (De gloria Atheniensium) 5.
  4. ↑ Fabricius, Johann Albert: Bibliotheca Graeca II s. 117; vrt. Aristoteles, teoksessa skolia Aristofaneen Lintuihin 1379.
  5. ↑ Platon: Gorgias 501e.
  6. ↑ Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 30.
  7. ↑ Aristofanes: Pilvet 333.
  8. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ᾀσματοκάμπτης A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  9. ↑ Aristofanes: Linnut 1372–1409: ”ἀεροδονήτους καὶ νιφοβόλους ἀναβολάς”.
  10. ↑ Athenaios: Deiposofistai 12.551.
  11. ↑ Aristofanes: Linnut 1378.
  12. ↑ Aristofanes: Sammakot 1433.
  13. ↑ Skolia Aristofaneen Sammakoihin 404; Fabricius, Johann Albert: Bibliotheca Graeca II s. 497; Böckh, August: The Public Economy of Athens III.22.
  14. ↑ Vrt. Perizonius, Jacobus: huomautus Aelianuksen teokseen Varia historia 3.8 ja 10.6; skoliat Aristofaneen kohtiin; Plutarkhos: Taikauskosta (De superstitione) 10; Harpokration ja Suda, Κινησίας.