Kirjokerttu

Kirjokerttu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Pensaskertut Curruca
Laji: nisoria
Kaksiosainen nimi

Curruca nisoria
(Bechstein, 1795)
Synonyymit

Sylvia nisoria
Alalajit
  • C. n. merzbacheri
  • C. n. nisoria
Katso myös

  Kirjokerttu Wikispeciesissä
  Kirjokerttu Commonsissa

Kirjokerttu (Curruca nisoria) on suurin Suomessa tavattavista kertuista. Se elää usein yhteiseloa pikkulepinkäisen kanssa.

Koko ja ulkonäkö

Kirjokerttu on keskimäärin 16–18 senttimetriä pitkä ja painaa noin 30 grammaa. Vanha kirjokerttu on päältä tummanharmaa ja alapuolelta vaalea tihein tummin poikkiraidoin. Silmä on keltainen. Pyrstösulissa on valkoiset kärjet. Nuori lintu muistuttaa lehtokerttua mutta on suurempi, sillä on siivillä vaaleat juovat ja mahan takaosassa on tummia raitoja. Vanhojen lintujen sukupuolenmääritys on ongelmallista, sillä höyhenpuvun väritys vaihtelee paljon. Pesimäaikana luotettava keino on hautomalaikku, jollainen on vain naaraalla (koiraskin hautoo mutta sille ei kehity varsinaista hautomalaikkua).

Ääni on tyypillinen, voimakas rätinä. Varoitusääni on käheä maiskaus. Laulu muistuttaa lehtokertun laulua, mutta on tähän verrattuna hieman karheampaa ja korkeampaa. Usein lintu liittää rätisevän äänensä laulun lomaan.

Sulkasato on monimutkainen. Vanha lintu sulkii osittain heinä–elokuussa vaihtamalla käsisulat ja osan kyynär- ja pyrstösulista. Se sulkii osan kyynär- ja pyrstösulista talvehtimisalueella ja osan vasta seuraavana kesänä, joten puvussa on monenikäisiä sulkia. Nuori lintu voi sulkia osan kyynär- ja pyrstösulista sekä joskus jonkin käsisulan ensimmäisenä talvena.

Vanhin suomalainen rengastettu kirjokerttu on ollut 9 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, vähintään 11 vuotta 11 kuukautta vanha yksilö.

Levinneisyys

Kirjokertun pesimäalue ulottuu Keski-Aasiasta Eurooppaan, Länsi-Eurooppaa lukuun ottamatta. Euroopan populaation koko on 579 000 – 1 060 000 paria. Maailman kanta on noin kaksinkertainen Euroopan kantaan verrattuna.

Suomessa kirjokerttu pesii vain etelärannikolla, Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä sekä Selkämerellä. Kirjokertun levinneisyysalue laajeni Euroopassa 1900-luvulla kaakosta kohti luodetta. Suomessa kirjokertun kannankehitys ennen 1940- ja 1950-lukuja on hämärän peitossa, mutta lajista on joitakin havaintoja jo 1800-luvulta. 1940- ja 1950-luvuilla kirjokerttujen pesinnät keskittyivät Saaristomeren saariin ja vähemmässä määrin Uudellemaalle (eritoten Hankoniemelle). Tuolloin pesimäkannaksi arvioitiin 100–200 paria. 1960- ja 1970-luvulla kirjokerttu levittäytyi voimakkaasti moneen paikkaan Uudellemaalle, myös maakunnan itäosiin. 1980-luvulla runsastuminen jatkui, ja 1980-luvun lopulla kirjokertun pesimäkanta arvioitiin peräti noin 2 500 parin suuruiseksi. Sen jälkeen kanta on romahtanut. Vuodesta 1980 vuoteen 2024 Suomen kannan on arvioitu pienentyneen 95 prosentilla. Tarkkoja taantumisen syitä ei tunneta, mutta ne liittynevät olosuhdemuutoksiin talvehtimisalueilla Itä-Afrikassa sekä muuttomatkan varrella.

Kirjokertun pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012200 800
2013–2018200300500
2019–2024100125150

Kirjokerttu on muuttolintu, joka talvehtii Itä-Afrikassa. Se saapuu Suomeen toukokuun lopulla ja on myöhäisimpiä muuttolintuja Suomessa. Kirjokertun syysmuutto alkaa elo–syyskuussa.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Kirjokertun arvo on 1 831 euroa.

Elinympäristö

Kirjokertun elinympäristöä ovat pensoittuneet pellot ja metsänreunat, katajikkoiset saaret ja laidunmaat. Muuttoaikoina voidaan tavata monenlaisissa pusikoissa ja ruoikoissa. Tavallisesti kirjokertun reviirillä asuu myös pikkulepinkäinen, mahdollisesti samanlaisten reviirivaatimusten tai muiden yhteisten ominaisuuksien takia.

Lisääntyminen

Kirjokertun pesä on matalalla katajassa, nuoressa kuusessa tai lehtipensaassa. Muninta alkaa kesäkuussa ja munia on tavallisesti 4 tai 5, jotka ovat vaaleita ja himmeätäpläisiä. Molemmat emot hautovat 11–12 vuorokauden ajan. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 10–13 päivän ikäisinä.

Ravinto

Kirjokerttu on hyönteissyöjä, joka syö myös marjoja ja hedelmiä.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Curruca nisoria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
  3. ↑ Barred Warbler Curruca nisoria (Supplementary Information) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 16.11.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Barred Warbler Curruca nisoria The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”In Europe, the total population size is estimated at 1,150,000-2,110,000 mature individuals, with 579,000-1,060,000 breeding pairs (BirdLife International 2021), and comprises approximately 50% of the species' global range, so a very preliminary estimate of the global population size is between 2,300,000-4,220,000 mature individuals, although further validation of this estimate is desirable. The species' population in Europe is considered to have undergone a suspected increase over three generations (10 years) (BirdLife International 2021). As this region holds around half of the species' global range, the global population size is considered to be increasing over three generations.” Viitattu 16.11.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Kirjokerttu (Sylvia nisoria)) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 16.11.2025.
  6. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) (Kirjokerttu (Sylvia nisoria)) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 16.11.2025.
  7. ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
  8. ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
  9. ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
  10. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 16.11.2025.
  11. ↑ Artur Goławski: Does the Red-backed shrike (Lanius collurio L.) benefit from nesting in the association with the Barred Warbler (Sylvia nisoria Bechst.)? Polish Journal of Ecology, 1.1.2007, 55. vsk, s. 601–604. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla