Kirsi Sylvia Arve-Inkinen (s. 30. maaliskuuta 1958 Karkku) on suomalainen entinen liikennelentäjä ja poliisi, joka tunnetaan Finnairin ensimmäisenä naispuolisena liikennelentäjänä. Hän aloitti Finnairin palveluksessa vuonna 1984 ja lensi ensimmäisen reittilentonsa 19. helmikuuta 1984 reitillä Turku–Maarianhamina. Uransa aikana hän lensi Fokker F27-, Douglas DC-9-, McDonnell Douglas MD-80- ja Airbus A320 -konetyyppejä sekä eteni lentokapteeniksi ennen eläköitymistään vuonna 2014.
Arve-Inkinen varttui Vammalassa maanviljelijä-toimihenkilöperheessä. Nuoruudessaan hän harrasti ratsastusta ja osallistui maatilan töihin. Ilmailu kiinnosti häntä jo varhain, mutta lentäjänura ei ollut hänen mukaansa aluksi itsestään selvä vaihtoehto.
Kiinnostusta ilmailuun vahvisti muun muassa lähialueella asuneen lentokapteenin esimerkki sekä naislehdessä julkaistu haastattelu lentäjäoppilas Pia Lipposesta. Tuohon aikaan naiset olivat ilmailualalla harvinaisia, ja yleisesti uskottiin, että liikennelentäjän ura oli ennen kaikkea miesten ammatti.
Arve-Inkinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1977.
Ylioppilaaksi valmistuttuaan Arve-Inkinen aloitti ammattilentäjän koulutuksen Finnairin Ilmailuopistossa Kuopion Rissalassa.
Koulutus eteni vaiheittain, mutta hieman eri tavalla kuin 2000-luvulla: Ensin suoritettiin yksityislentäjän lupakirja, minkä jälkeen opiskeltiin ansiolentäjän teoriat. Tämän jälkeen yhtiökoulutukseen valitut opiskelijat etenivät perämieskurssille, tyypillisesti Poriin, johon vasta sisältyivät muun muassa mittarilento-, monimoottori- ja liikennelentäjäopinnot. Yhteiseurooppalaisen sääntelyn myötä nämä osiot siirrettiin 1990-luvulla osaksi liikennelentäjän peruskoulutusta. Suoritusjärjestys on kuitenkin Euroopassa tyypillisesti edelleen sama. Arve-Inkinen valmistui liikennelentäjäksi vuonna 1980.
1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun öljykriisit sekä lentoliikenteen heikentynyt taloudellinen tilanne hidastivat lentäjien rekrytointeja. Tämän vuoksi Arve-Inkinen joutui odottamaan useita vuosia ennen siirtymistään varsinaiseen liikennelentäjän työhön.
Lentäjäpaikkojen puuttuessa Arve-Inkinen hakeutui poliisikouluun. Hän työskenteli vuonna 1979 Turun liikkuvan poliisin yksikössä nuorempana konstaapelina.
Myöhemmin hän palveli Helsinki-Vantaan lentoasemalla passintarkastustehtävissä vuosina 1981–1982. Poliisikoulutus tarjosi hänelle mahdollisuuden työllistyä aikana, jolloin ilmailuala kärsi rekrytointien vähäisyydestä.
Finnair kutsui Arve-Inkisen myöhemmin yhtiön palvelukseen lentovuorosuunnitteluun. Perämieslistojen edettyä (lentäjiä otettiin palvelukseen sitä mukaa valmistumisjärjestyksessä, kun paikkoja vapautui) hän pääsi syksyllä 1983 tyyppikurssille, joka järjestettiin Fokker F27 -koneelle.
Tammikuussa 1984 hän suoritti niin sanotut tutustumislennot (fam-lennot), minkä jälkeen hän aloitti liikennelentäjän työnsä. Hänen ensimmäinen reittilentonsa lennettiin 19. helmikuuta 1984 reitillä Turku–Maarianhamina. Koneen päällikkönä toimi kapteeni Veikko Karhumäki, kuuluisan Karhumäen ilmailusuvun vesa.
Arve-Inkisestä tuli näin Finnairin ensimmäinen naispuolinen liikennelentäjä ja yksi suomalaisen kaupallisen ilmailun tunnetuimmista uranuurtajista. Samoihin aikoihin yhtiössä aloitti lentäjinä muitakin naisia (mm. Suomen Sokeri Oy:n toimitusjohtajan tyttärenä tunnettu Camilla Sommar, ent. Sommar-Rale,).
Arve-Inkinen on myöhemmin kertonut kokeneensa työyhteisön suhtautuneen häneen pääosin asiallisesti ja ammattimaisesti. Hänen mukaansa suurimmat esteet naisille ovat liittyneet koulutukseen pääsyyn ja alan perinteisiin käsityksiin, pikemminkin kuin varsinaiseen lentotyöhön.
Median kiinnostus Finnairin ensimmäistä naispuolista lentäjää kohtaan oli huomattavaa. Arve-Inkinen kuitenkin kieltäytyi useimmista haastattelupyynnöistä, ja esiintyi julkisuudessa verrattain harvoin. Hän on korostanut pitäneensä itseään ennen kaikkea lentäjänä, eikä erityisenä julkisuuden henkilönä. Tästä huolimatta monet Finnairin naispuoliset lentäjät ovat maininneet juuri hänet keskeiseksi esikuvakseen.
Arve-Inkinen kuului ensimmäisiin suomalaisiin naisliikennelentäjiin, joiden kohdalla jouduttiin käytännössä ratkaisemaan lentotyön ja raskauden yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä.
Hänen tullessaan raskaaksi Finnairilla ei ollut aiempaa kokemusta vastaavasta tilanteesta lentäjien osalta. Hän osallistui itse käytäntöjen kehittämiseen ja keskusteli työnantajan kanssa siitä, kuinka pitkään lentotyötä voitaisiin turvallisesti jatkaa raskauden aikana.
Hän jäi pois lentotyöstä jo ennen varsinaisen äitiysloman alkua, ja toimi ryhmäpäällikön apulaisena.
Arve-Inkinen lensi uransa aikana neljää Finnairin liikennekonetyyppiä. Hän aloitti Fokker F27 -potkuriturbiinikoneessa, siirtyi myöhemmin Douglas DC-9 -suihkukoneisiin ja edelleen McDonnell Douglas MD-80 -sarjaan. Vuonna 2001 hän siirtyi Airbus A320 -konetyyppiin.
Uransa aikana hän eteni perämiehestä kapteeniksi. Hänen ensimmäinen kapteenivakanssinsa oli DC-9:ssä. Ensimmäinen nainen Finnairin koneen päällikkönä hän ei kuitenkaan ollut, vaan vuosina 1988-2018 yhtiössä työskennellyt kollega sai kapteeninviran ennen häntä. Hän toimi myös koulutus- ja tarkastustehtävissä osallistuen lentäjien osaamisen arviointiin sekä varsinaiseen koulutustoimintaan.
Vaikka monet hänen sukupolvensa Finnairin lentäjistä siirtyivät myöhemmin laajarunkokalustoon, Arve-Inkisen ura keskittyi lyhyen ja keskipitkän matkan liikenteeseen. Hän ei lentänyt laajarunkokoneita, vaan työskenteli koko liikennelentäjäuransa ajan kapearunkokalustolla.
Arve-Inkinen jäi eläkkeelle 56-vuotiaana vuonna 2014 Airbus A320 -lentokapteenin tehtävästä.
Eläkkeelle jäätyään hän on osallistunut muun muassa vapaaehtoistyöhön MAF Finlandin (Mission Aviation Fellowship) toiminnassa sekä ilmailusta kiinnostuneiden nuorten ohjaamiseen.
Arve-Inkisen uralla oli huomattava symbolinen merkitys suomalaisessa ilmailussa. Hänen aloittaessaan Finnairin palveluksessa naispuoliset liikennelentäjät olivat sekä Suomessa että kansainvälisesti harvinaisia.
Myöhemmin naispuolisten lentäjien määrä suomalaisessa liikenneilmailussa on kasvanut huomattavasti. Arve-Inkistä on pidetty uranuurtajana, joka omalla esimerkillään avasi tietä myöhemmille sukupolville suomalaisessa lentoliikenteessä.