Knut Wasastjerna

Grahn, Hedman ja Wasastjerna arkkitehtitoimistossa Helsingissä vuonna 1895.

Knut Edgar Wasastjerna (6. lokakuuta 1867 Helsinki – 12. huhtikuuta 1935) oli suomalainen arkkitehti.

Wasastjerna oli aikoinaan Suomen suurimman vuonna 1892 perustetun arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan osakkaana yhdessä Ernst Gustaf Hedmanin ja Karl Gustaf Grahnin kanssa. Talousvaikeuksien vuoksi hän vetäytyi toimistosta ja työskenteli vuodesta 1917 Helsingissä asuntoasiaintarkastajana. Wasastjerna oli aatelissäädyssä valtiopäivämies 1894.

Wasastjernan vanhemmat olivat yli-insinööri Alfred Edgar Wasastjerna ja Maria Adelaide Boij. Kansanedustaja Osvald Wasastjerna, maanviljellysneuvos Karl Alfred Wasastjerna ja juristi Uno Alfons Wasastjerna olivat hänen veljiään.

Toiminta Riiassa

Riian kaupunki julisti toukokuussa 1900 kansainvälisen kilpailun uudesta raatihuoneesta; ehdotukset oli jätettävä 1. (14.) helmikuuta 1901 mennessä, ja palkintolautakunnan päätös julkaistiin 19. helmikuuta 1901. Pääpalkinnon sai toimiston Grahn, Hedman & Wasastjerna ja siinä työskennelleen ruotsalaisen arkkitehdin Gustaf Adolf Lindbergin ehdotus Der Königin der Ostsee ("Itämeren kuningattarelle"), uusgoottilainen rakennus, jossa oli massiivinen torni ja maalauksellinen siluetti. Kilpailutyöt julkaistiin Riian arkkitehtiyhdistyksen vuosikirjan ensimmäisessä niteessä vuonna 1907, mutta raatihuonetta ei koskaan rakennettu.

Vuonna 1905 Wasastjerna ja Lindberg suunnittelivat kauppias Mihail Nesterovin vuokratalon Riian keskustaan (Jura Alunāna iela 2a / Andreja Pumpura iela 5). Rakennustöitä valvoi latvialainen arkkitehti Aleksandrs Vanags, ja talo valmistui 1906. Se oli ensimmäinen suomalaisen kansallisromantiikan hengessä rakennettu talo Riiassa: tiivis, hieman raskas massoittelu, graniittisokkeli, rapatut julkisivut vaaleine luonnonkivinauhoineen ja niukka geometrinen koristelu. Talosta tuli esikuva Vanagsin ja muiden latvialaisten arkkitehtien kansallisromanttisille vuokrataloille. Samana vuonna Vanags ja Eižens Laube viettivät viikon Helsingissä tutustumassa uuteen arkkitehtuuriin, tapasivat siellä Nesterovin ja vierailivat Janis Rozentālsin luona; Riikaan palattuaan he suunnittelivat yhdessä Konstantīns Pēkšēnsin kanssa arkkitehtiyhtymän perustamista Grahn, Hedman & Wasastjernan mallin mukaan, mutta hanke raukesi vuoden 1905 levottomuuksien vuoksi.

Myöhempi toiminta

Toimiston lopetettua toimintansa vuonna 1905 Wasastjerna jatkoi suunnittelua yhdessä Lindbergin kanssa; toimistonimi "Knut Wasastjerna och Gust. Ad. Lindbergs arkitekturbyrå" esiintyy vielä marraskuussa 1906 päivätyssä kilpailuilmoituksessa. Sen jälkeen hän työskenteli yksin. Yhteisiä töitä ovat Kristianinkatu 5 (1906) ja Lönnrotinkatu 15 (1907–1908) Helsingissä sekä Brandstodsbolagetin talo Turussa (1908–1909). Wasastjerna toimi Suomen arkkitehtiklubissa muun muassa varapuheenjohtajana (1907) ja useiden kilpailujen palkintolautakunnissa, esimerkiksi Kallion (1907) ja Helsingin kaupungintalon (1913) kilpailuissa, ja Helsingin rahatoimikamari nimitti hänet asiantuntijakseen 1913.

Kuvia

Lähteet

  1. 1 2 Uppslagsverket Finland (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Uppslagsverket Finland : Grahn, Hedman & Wasastjerna (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1894 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1894. Tredje delen. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1895, ss. 1537-1544.
  4. ↑ Geni: Knut Edgar Wasastjerna Viitattu 1.8.2021.
  5. 1 2 Grosa, Silvija: Dekors Rīgas jūgendstila perioda arhitektūrā. Rīga: Neputns, 2019, s. 34–35, 276–277.
  6. ↑ Hagen, Julius von: Wettbewerb zur Erlangung von Entwürfen für ein Stadthaus zu Riga. Jahrbuch für bildende Kunst in den Ostseeprovinzen, 1907, Jg. 1, s. 14–24.
  7. ↑ Krastiņš, Jānis: Jūgendstils Rīgas arhitektūrā. Rīga: Zinātne, 1980, s. 99, 103–105; Konstantīns Pēkšēns un viņa laiks. Toim. Silvija Grosa. Rīga, 2025, s. 36–37, 96–97. ISBN 978-9934-38-457-8; Kampe, Pauls: Aleksandra Vanaga dzīve un darbs. Izglītības Ministrijas Mēnešraksts 1929, n:o 5/6, s. 501.
  8. ↑ Arkitekten 1907, n:o 1, 5 ja 8; 1908, n:o 2; 1913, n:o 5 ja 6; Gustaf Adolf Lindberg, Svenskt porträttgalleri XX, 1901.

Aiheesta muualla

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.