Konrad III

Konrad III kuvattuna käsikirjoituksessa Chronica sancti Pantaleonis, n. 1240.

Konrad III (1093 – 15. helmikuuta 1152 Bamberg) oli Saksan kuningas vuosina 1138–1152, yhtä aikaa Lothar III:n kanssa joka oli valittu ja kruunattu kuninkaaksi vuonna 1125 ja kruunattu Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi vuonna 1133.

Suku ja taistelu vallasta

Konrad oli Schwabenin herttua Fredrik I:n ja tämän ensimmäisen puolison Agnes von Waiblingenin (1072–1143) viidestä lapsesta toiseksi vanhin poika. Hänen äidinisänsä oli keisari Henrik IV ja äidinäitinsä Savoijin Bertha. Hän kuului Hohenstaufen sukuun.

Konrad nimitettiin vuonna 1115 Frankenin herttuaksi enonsa, keisari Henrik V:n toimesta. Vuonna 1116 Henrik uskoi hänet ja hänen vanhemman veljensä, Schwabenin herttua Fredrik II:n toimimaan Saksan sijaishallitsijoina. Samalla Henrik antoi "ducatus orientalis Franciae" -valtuuden, joka oli otettu Würzburgin piispa Erlungilta, mutta joka palautettiin tälle 1. toukokuuta 1120. Hohenstaufenin veljekset vastustivat keisarin nimittämää piispa Gebhardia Würzburgin piispallisessa kiistassa vuonna 1122. Kuunpimennyksen syvästi liikuttama Konrad teki pyhiinvaelluksen Jerusalemiin vuonna 1124–1125.

Kuninkuus

Hän ei voinut osallistua vuoden 1125 kuninkaanvaaleihin, jotka sujuivat Hohenstaufenien kannalta epäsuotuisasti, mutta hän osallistui Lothar III:n piirittämän Nürnbergin linnan helpotukseen kesällä 1127.

Kun keisari kuoli vuonna 1125, vaaliruhtinaat hylkäsivät perimysperiaatteen ja valitsivat Henrikin seuraajaksi Saksin herttua Lotharin. Vuoden loppuun mennessä Fredrik ja Konrad olivat nousseet kapinaan. Joulukuun 18. päivä 1127 Konrad valittiin "Niwenburgissa" (todennäköisemmin Neuenburgissa tai Neubergissa Schwäbisch Hallin lähellä kuin Nürnbergissä) vastakuninkaaksi, mikä johti sekä keisarilliseen interdiktiin että pannaanjulistukseen. Vaikka hänen veljensä taisteli aluksi menestyksekkäästi Lothar III:tta vastaan ​​Lounais-Saksassa, Konrad matkusti joukkoineen Pohjois-Italiaan vallatakseen rikkaat Matilda maat Saalilaisen sukunsa perintömaiksi. Milanon arkkipiispa Anselmin ja paavin kuurian välisen konfliktin suosimana Konrad kruunasi hänet Monzassa 29. kesäkuuta 1128. Kesäkuussa 1128 hänet kruunattiin Monzassa Italian kuninkaaksi. Palattuaan Saksaan vuonna 1132 hän taisteli Lotharia vastaan ​​vuoteen 1135 saakka, jolloin hän antautui, sai armahduksen ja sai takaisin maa-alueensa.

Sisällissota Lotharin kannattajien ja Hohenstaufenin suvun perillisten, veljesten Konrad ja Svaabian herttua Friedrichin välillä puhkesi. Vuonna 1127 Konradin kannattajat valitsivat hänet kuninkaaksi. Hohenstaufeneiden linnoitusten Nürnbergissä ja Speyerissä kukistuminen kaksi vuotta myöhemmin lopetti vastarinnan, vaikka Hohenstaufenit jatkoivatkin taistelua vielä useita vuosia Konradin pitäessä yllä kuvitteellista arvonimeään, vastakuningas Konrad III:na.

Kun Lothar III:a vastaan ​​ei saavutettu ratkaisevia voittoja, Konrad alistui myös keisarille 29. syyskuuta 1135 Mühlhausenissa, Thüringenissä. Schwabenin herttuan arvonimellä hän jopa kantoi keisarillista lippua Lotharin toisella Italian sotaretkellä vuosina 1136–1137 ja kunnostautui useita kertoja taisteluissa.

Konrad III ja hänen armeijansa Unkarissa, kuvitus käsikirjoitukseen Chronicon Pictum, Képes Krónika n. 1360.
Konrad III:n hauta Bambergin tuomiokirkossa.

Lotharin kuoltua joulukuussa 1137 vaaliruhtinaat kokoontuivat Koblenziin Trierin piispa Alberonin johdolla ja valitsivat Konradin Lotharin seuraajaksi 7. maaliskuuta 1138 paavi Innocentius II:n legaatin läsnäollessa. Hänet kruunattiin Aachenin tuomiokirkossa kuusi päivää myöhemmin, ja useat Etelä-Saksan ruhtinaat tunnustivat hänet hallitsijaksi Bambergissa. Baijerin ja Saksin herttua Henrik Ylpeä – Lotharin vävy ja perillinen – kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa, minkä seurauksena Baijerissa ja Saksissa syttyi sota. Konrad riisti Henrikiltä Saksin herttuakunnan ja antoi sen Brandenburgin rajakreivi Albrekt I Karhulle. Henrik kuoli lokakuussa 1139, ja joulukuussa 1140 Konrad voitti Henrikin veljen Welfin Weinsbergissä. Toukokuussa 1142 Frankfurtissa solmittiin rauha Welf-suvun kanssa. Tästä rauhasta huolimatta Welfien ja Hohenstaufenien välinen kilpailu hallitsi Saksan historiaa vuosisadan loppuun saakka.

Kuninkaana hän joutui kuluttavaan taisteluun suurvasallejaan vastaan. Häntä ei koskaan kruunattu Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisariksi, mutta hän käytti itsestään nimitystä ”roomalaisten kuningas”. Konrad osallistui toiseen ristiretkeen. Hänen kuollessaan valtakunta oli hajoamistilassa.

Kuolinvuoteellaan Konrad nimesi seuraajakseen veljenpoikansa Fredrik I Barbarossan, eikä omaa poikaansa Schwabenin herttua Fredrikiä. Tapahtumalla oli vain kaksi todistajaa, joista toinen oli Fredrik I Barbarossa itse. Konrad III on haudattu Bambergin tuomiokirkkoon.

Avioliitot ja jälkeläiset

Konradille ei syntynyt miespuolisia perillisiä ensimmäisestä n. vuonna 1115 solmitusta avioliitosta ​​Gertrude von Comburgin (k. noin 1130) kanssa, joka oli Rothenburg-Comburgin kreivi Heinrichin ja Gepa von Mergentheimin tytär. Ensimmäisen vaimonsa kautta Konrad hankki omaisuutta ja maaomistuksia Itä-Frankenissa Rothenburg ob der Tauberin ympäristössä ja Kochergaussa Schwäbisch Hallin ympäristössä sekä Comburgin luostarin.

Heille syntyivät lapset:

Vuonna 1136 hän avioitui Gertrud von Sulzbachin (n. 1100–1146) kanssa, joka oli Sulzbachin kreivi Berengar II:n ja Adelheid von Wolfratshausenin tytär. Hänen sisarensa Bertha von Sulzbach (k. 1160) oli naimisissa Bysantin keisari Manuel I Komnenoksen kanssa. Gertrude oli Konradin lasten äiti ja se side, joka vahvisti Konradin liiton Bysantin kanssa.

Heille syntyivät lapset:

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 8. Ristiretket, s. 195–196. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09736-5
  2. 1 2 3 4 5 6 Lothar II (or III) | Holy Roman Emperor, German King & Saxon Duke | Britannica Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.6.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Deutsche Biographie: Konrad III. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Bayerische Staatsbibliothek. Viitattu 15.10.2026. (saksaksi)
  4. ↑ Johannes Bühler: Die Hohenstaufen. BoD – Books on Demand, 2012-11. ISBN 978-3-8460-0849-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.10.2026. (saksaksi)
 Edeltäjä:
Lothar III		 Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1138–1152		 Seuraaja:
Fredrik I Barbarossa
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.