Košice

Košice
Myötäpäivään ylhäältä: Pyhän Elisabetin katedraali  ja Pyhän Mikaelin kappeli, ilmakuva keskustasta, Košicen vaakunan patsas, Hlavná-katu, Košicen kansallisteatteri
Myötäpäivään ylhäältä: Pyhän Elisabetin katedraali ja Pyhän Mikaelin kappeli, ilmakuva keskustasta, Košicen vaakunan patsas, Hlavná-katu, Košicen kansallisteatteri
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Košice

Koordinaatit: 48°43′0″N, 21°15′0″E

Valtio Slovakia
Alue (kraj) Košicen alue
Piiri Košice 1-4
Hallinto
 – Pormestari Jaroslav Polaček
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 243,734 km²
Korkeus 255 m
Väkiluku (2025) 223 678
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 040 00
Suuntanumero(t) +421-55

Košice (saks. Kaschau, unk. Kassa, lat. Cassovia, puol. Koszyce) on Slovakian toiseksi suurin kaupunki. Vuonna 2025 siellä asui 223 678 asukasta. Se sijaitsee maan itäisessä osassa Hornádjoen laaksossa Tatran kaakkoispuolella. Košice on Košicen alueen (kraj) pääkaupunki sekä itäisen Slovakian kulttuurinen ja teollinen keskus. Košice oli toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista 2013, ja sen vanhakaupunki on suojeltu vuodesta 1984.

Nykyisen kaupungin alue on ollut asutettu jo esihistorialliselta ajalta lähtien. Slaavit saapuivat alueelle 700-luvulla. Košicen kaupunki mainitaan ensimmäistä kertaa 1200-luvulla, jolloin se kuului Unkarin kuningaskuntaan. Košice kuului keskiajalla koko valtakunnan merkittävimpiin kaupunkeihin, mistä kertoo se, että se sai ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa oikeuden käyttää omaa vaakunaansa.

Košice kärsi useaan otteeseen Keski-Euroopan sodissa ja kapinoissa 1600- ja 1700-luvuilla, jolloin sen asukasluku väheni lähes kolmanneksella. 1800-luvulla Košice teollistui muun Unkarin mukana. Ensimmäisen maailmansodan loputtua kaupunki liitettiin osaksi Tšekkoslovakiaa, jonka osana se pysyi koko sotienvälisen ajan. Košice liitettiin Wienin välitystuomiossa osaksi Unkaria. Tunnistamattomien lentokoneiden pommitettua Košicea kesällä 1941 Unkari liittyi natsi-Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Košice oli ensimmäinen suuri tšekkoslovakialainen kaupunki, jonka liittoutuneet vapauttivat, ja siksi valtion päättävät elimet kokoontuivat siellä keväällä 1945. Tuolloin sovitussa hallitusohjelmassa määriteltiin tasavallan sodanjälkeinen järjestys.

Kylmän sodan aikana Košice ja Tšekkoslovakia kuuluivat Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Kaupunkiin rakennettiin paljon raskasta teollisuutta, ja nopeasti kasvavalle väestölle perustettiin uusia kerrostaloasuinalueita. Slovakian itsenäistyttyä 1993 Košice on ollut maan toiseksi tärkein kaupunki pääkaupunki Bratislavan jälkeen.

Košicen suurin työnantaja on Šacan kaupunginosassa sijaitseva U. S. Steel Košicen terästehdas. Palvelu- ja asiantuntija-alat ovat kasvattaneet merkitystään taloudessa 2000-luvulla. Kaupungissa on raitiotie ja kansainvälinen lentokenttä. Košice oli vuosisatoja slovakkien, unkarilaisten, saksalaisten, juutalaisten ja romanien asuttama, mutta toisen maailmansodan jälkeen slovakit ovat olleet kaupungin selvästi suurin väestöryhmä.

Maantiede

Satelliittikuva Košicesta ja sen lähialueista.

Sijainti ja koko

Košice sijaitsee Slovakian itäosassa lähellä kolmen valtion rajaa. Sieltä on Unkarin rajalle 20 kilometriä, Ukrainan rajalle 80 kilometriä ja Puolan rajalle 90 kilometriä. Kaupunki on rakennettu leveään Hornádjoen laaksoon, jonka länsipuolella kohoavat Slovakian malmivuoret ja itäpuolella Slanskévuoret. Kaupunki on noin 255 metriä merenpinnan yläpuolella, korkein kohta 819 metriä. Lähistöllä on tosin turistikohde Čierna hora (suom. musta vuori), jopa 851 metriä merenpinnasta. Košicen pinta-ala on 243,73 neliökilometriä, josta maatalousmaata on 36,8 prosenttia.

Košicen naapurikunnat ovat pohjoisesta myötäpäivään lueteltuna Sokoľ, Kostoľany nad Hornádom, Družstevná pri Hornáde, Budimír, Beniakovce, Malá Ida, Baška, Nižný Klátov, Vyšný Klátov, Hrašovík, Košické Olšany, Sady nad Torysou, Košická Polianka, Šemša, Veľká Ida, Haniska, Sokoľany, Bočiar, Seňa, Vyšná Hutka, Nižná Hutka, Nižná Myšľa, Kokšov-Bakša, Valaliky, Košická Belá ja Veľká Lodina. Ne kaikki sijaitsevat Košice-okolien piirissä.

Ilmasto

Košicessa vallitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lämminkesäinen mannerilmasto (luokka Dfb). Kesän keskilämpötila on 24,3 celsiusastetta, ja vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu. Kylmin kuukausi on puolestaan tammikuu, jolloin keskilämpötila on –3 celsiusastetta. Heinäkuu on myös sateisin kuukausi, jolloin keskimääräinen sademäärä yltää noin 125 millimetriin. Vähiten sataa tammikuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 37 millimetriä. Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 844 millimetriä. Sadepäiviä on eniten heinäkuussa ja vähiten tammikuussa.

Košícen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −0 2,6 8,4 15,3 19,8 23,2 25 24,8 19,5 13,3 7,2 1,3 ka. 13,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −6 −4,4 −0,7 4,8 9,6 13,5 15,4 15,1 10,5 5,4 1,3 −3,5 ka. 5,1
Vrk:n keskilämpötila (°C) −3 −1 3,8 10,3 15,1 18,7 20,5 20,1 15 9,3 4,1 −1,1 ka. 9,3
Sademäärä (mm) 37 42 45 72 106 100 125 91 73 59 51 43 Σ 844
Sadepäivät (pv) 6 7 7 9 11 10 11 9 8 7 7 7 Σ 99
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−0
−6
2,6
−4,4
8,4
−0,7
15,3
4,8
19,8
9,6
23,2
13,5
25
15,4
24,8
15,1
19,5
10,5
13,3
5,4
7,2
1,3
1,3
−3,5
S
a
d
a
n
t
a
37
42
45
72
106
100
125
91
73
59
51
43


Lähde:

Nimen alkuperä

Košice esiintyy kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa latinaksi nimellä Villa Cassa vuonna 1230. Vuosisatojen kuluessa nimi muotoutui muotoon Cassovia. Saksaksi se mainittiin nimellä Casscha vuonna 1407 ja myöhemmin nimellä Kaschau. Unkariksi kaupungin nykyinen nimi on Kassa. Kaupungin alkuperäinen slovakinkielinen nimi tulee luultavasti alueesta käytetystä sanasta ”koš”, mistä johdettiin sen asukkaista kertova muoto Košici. Vuosisatojen aikana nimi sai nykyisen muotonsa Košice.

Historia

Košicessa sijaitseva Pyhän Elisabetin katedraali on Slovakian suurin kirkko.

Ensimmäiset asukkaat

Ensimmäiset todisteet ihmisasutuksesta nykyisen Košicen alueella ovat varhaispaleoliittiselta kaudelta. Nykyisestä Barcan kaupunginosasta on löydetty Aurignacin kulttuurin ihmisten rakentamat 15 asumusta, ja niiden lähellä sijainneet tulisijat ja kivityökalut. Sama alue on ollut asutettu tasaisesti aina myöhäiselle pronssikaudelle saakka. Slaavit asettuivat kaupungin alueelle luultavasti 700-luvulla.

Kaupungin perustaminen ja keskiajan kukoistuskaudet

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Košicesta ovat peräisin 1200-luvulta, jolloin kaupunki kuului Unkarin kuningaskuntaan. Kaupunki oli kuitenkin perustettu jo tätä ennen, mistä kertovat siellä asuneet alun perin Saksista kotoisin olleet käsityöläiset ja kauppiaat. Keskiajalla Košicesta muodostuikin merkittävä markkinapaikka Puolan, Unkarin ja Venäjän välisen kauppatien varrelle, ja se kehittyi 1200-luvun lopulla nopeasti. Vuoteen 1290 mennessä Košicelle oltiin myönnetty kaupunkioikeudet ja sen ympärille oli rakennettu kivimuurit.

Košicen asema oli koko Unkarin valtakunnassa tärkeä. Kaupungin lähellä käydyssä Rozhanovcen taistelussa sen asukkaat tukivat kuningas Kaarle Robertia, mistä palkintona sen asemaa kauppapaikkana vahvistettiin 1319. Kuninkaiden jatkuneen suosion myötä Košícesta tuli vapaa kuninkaallinen kaupunki 1347, minkä johdosta siitä tuli koko kuningaskunnan toiseksi merkittävin kaupunki heti pääkaupunki Budan jälkeen. Košícelle myönnettiin 1369 ensimmäisenä eurooppalaisena kaupunkina oikeus käyttää omaa vaakunaansa. Seuraavien vuosisatojen ajan se oli hetkittäin jopa Unkarin tärkein kaupunki, kun Osmanien valtakunta valloitti suuren osan eteläistä Unkaria.

1300-luvun kuluessa Košícen asema sen lähialueilla kasvoi. Hallinnollisen ja oikeudellisen kehittyneisyyden myötä se toimi esikuvana muille Koillis-Unkarin kaupungeille, mistä johtuen myös sen lakeja noudatettiin laajalti. Tuon aikakauden rakennukset rakennettiin pääasiassa goottilaiseen tyyliin. Košíce oli nykyisessä Itä-Slovakiassa sijaitsevien kuninkaallisten kaupunkien perustaman Pentapolis-järjestön tärkein jäsen. Järjestö teki yhteistyötä laillisten, taloudellisten ja ulkopoliittisten asioiden parissa.

Unkarin valtaistuimesta 1400-luvun puolivälissä käytyjen sotien aikana Košice toimi sotilaskomentaja Jan Jiskran joukkojen päämajana. Myöhemmin kaupungin joukot taistelivat kuninkaan puolella hussilaisia sotajoukkoja vastaan, jotka onnistuttiin kukistamaan vasta Matias Corvinuksen hallituskaudella. Tuolloin kaupungissa asui noin 10 000 asukasta, mikä teki siitä yhden Keski-Euroopan suurimmista kaupungeista. Puolan armeijan piirityksen aikaan 1491–1492 sen linnoituksia ja rakennuksia pommitettiin, mutta kaupunki rakennettiin uudelleen vuosisadan vaihteeseen mennessä.

Uusi aika

Keski-Euroopassa uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aiheuttamien konfliktien aikana Košicella oli tärkeä strateginen merkitys ja sen omistajuudesta käytiin kiivasta kamppailua. Tämän lisäksi Osmanien valtakunta levittäytyi yhä syvemmälle Keski-Eurooppaan. Unkarin armeijan hävittyä Mohácsin taistelun Unkarin pohjoiset osat jäivät Itävallan Habsburgien ja János Szapolyain valtakamppailun tantereeksi. Szapolyaille uskolliset joukot valloittivat ja ryöstivät Košicen vuonna 1536, mutta Habsburgit valtasivat sen takaisin 1552. Tuolloin kaupungista tuli Ylä-Unkarin sotilaallinen keskus, ja sen puolustuksia nykyaikaistettiin asteittain turkkilaisten laajentumisen vastapainoksi. Vuoden 1556 tulipalossa vain 32 Košícen rakennusta selvisi ehjänä. Uudelleenrakennuksen aikana kaupungin puolustuksia vahvistettiin ja uusia renesanssirakennuksia rakennettiin ympäri sen keskustaa.

1700-luvun alun ruttoepidemian muistoksi Košicen keskustaan pystytetty ruttopylväs.

Unkarissa syttyi 1600- ja 1700-luvuilla useita Habsburgien vastaisia kapinoita, joista monet ylsivät myös Košiceen. Muun muassa István Bocskain, Ferenc I Rákóczin ja Ferenc II Rákóczin armeijat ryöstivät kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun useaan kertaan, minkä seurauksena kaupankäynti Košicessa käytännössä lamaantui. Sodankäynnin, köyhyyden ja kaupunkiin iskeneen ruttoepidemian takia sen väkiluku putosikin 1550-luvun puolivälin noin 7 000 asukkaasta 1600-luvun lopun noin 3 700 asukkaaseen. Samalla se kuitenkin hyötyi uusien teknologioiden ja aatteiden saapuessa kaupunkiin. Košicen ensimmäinen kirjapaino perustettiin 1600. Seuraavana vuonna kaupunkiin saapuivat jesuiitat vahvistamaan katolisen kirkon toimintaa. Vuonna 1657 sinne perustettiin kymnaasi sekä kolmen tiedekunnan yliopisto.

Košice pääsi jälleenrakentamaan itseään vasta 1710-luvulta alkaen. Aikakautta leimasi vahva katolinen käännytystyö, joka loppui vasta kuningas Joosef II:n uudistuksiin vuosisadan lopulla, kun luterilaisille ja kalvinisteille taattiin osittainen uskonvapaus. Samaan aikaan kaupungin purettujen puolustusten paikoille syntyi uusia esikaupunkialueita ja vanhoja rakennuksia muokattiin vastaamaan barokkia ja klassistisia suuntauksia. Taloudellinen toipuminen sai Košicen väkiluvun myös kasvuun ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tämä muutti sen etnistä koostumista, ja Košicesta tulikin kolmikielinen kaupunki, jossa puhuttiin saksaa, slovakkia sekä unkaria. Kaupunkiin syntyi ensimmäistä kertaa merkittävä juutalaisasutus, sillä keskiajalla Košicessa ei ollut pysyvää juutalaisväestöä.

1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan

Košiceen perustettiin hiippakunta vuonna 1804. Unkarin vallankumousvuosien aikaan 1848 ja 1849 Košice oli yksi Wienin vastaisen kansannousun keskuksista. Sota kuitenkin päätyi kapinallisten tappioon, ja 24. kesäkuuta 1849 Košicen miehitti Itävaltaa tukenut Venäjän armeija. 1800-luvun jälkimmäinen puolisko oli pitkälti rauhanomaista aikaa, ja kaupunki teollistui voimakkaasti. Monien uusien yritysten ja tehtaiden perustaminen toi vaurautta. Merkittävä kasvua kiihdyttänyt tekijä oli vuonna 1860 valmistunut Budapestin, Miskolcin ja Košicen yhdistänyt rautatie, jota tuki vuonna 1870 valmistunut yhteys Tšekin Sleesian Bohumíniin. Keskiaikaiset kaupunginmuurit purettiin vuosisadan kuluessa, ja niiden tilalle kasvoi uusia asuin- ja teollisuusalueita. Keskustaan taas rakennettiin rikkaiden porvarien ja aatelisten palatseja. Näinä aikoina kaupungin kulttuurillinen ja poliittinen elämä oli aktiivista.

Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta

Ensimmäisen maailmansodan aikana rintamalinja kulki nykyisessä Itä-Slovakiassa vuosien 1914 ja 1915 välisenä talvena. Itse Košice ei kuitenkaan kokenut taisteluita. Sodan päättyminen keskusvaltojen tappioon johti Itävalta-Unkarin hajoamiseen ja lokakuussa 1918 tapahtuneeseen Tšekkoslovakian perustamiseen. Unkarin armeijan läsnäolo Itä-Slovakiassa loppui liittoutuneiden lähettämään noottiin joulukuussa 1918. Tšekkoslovakian 30. kiväärirykmentti valtasi Košicen ilman taisteluita 29. joulukuuta 1918.

Maailmansodan loppumisen jälkeinen aika oli levotonta Keski-Euroopassa. Tšekkoslovakian armeijan menestyksettömät taistelut Unkarin neuvostotasavaltaa vastaan johtivat lähes koko Itä-Slovakian miehitykseen keväällä 1919. Saman vuoden kesäkuussa kommunistit perustivat Itä-Slovakian neuvostotasavallan, johon myös Košice kuului, mutta se ei saanut tarvittavaa kannatusta slovakkien keskuudessa. Košice palasi osaksi Tšekkoslovakiaa jo saman vuoden heinäkuussa, minkä jälkeen tilanne alueella vakiintui vuoden loppuun mennessä.

Sotien välisenä aikana Košice kehittyi hitaasti, vaikka maastamuutto Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin oli vilkasta. Košicen maraton järjestettiin ensimmäistä kertaa 1924 ja Košicen teknillinen yliopisto perustettiin Slovakian ensimmäisenä teknillisenä yliopistona 1937. Tšekkoslovakian geopoliittisen aseman heikentyessä Prahan hallitus koetti 1930-luvulla parantaa myös Slovakian puolustusta. Vuosina 1936–1937 Košicen eteläpuolelle rakennettiin useita linnoituksia Unkarin mahdollista hyökkäystä vastaan.

Toinen maailmansota

Unkarin valtionhoitaja Horthy saapuu Košiceen 11. marraskuuta 1938.

Košice ja suuri osa muuta Etelä-Slovakiaa liitettiin Unkariin vuoden 1938 Wienin päätöksellä sen jälkeen, kun natsi-Saksa oli miehittänyt Tšekkoslovakian sudeettialueet. Kaupunki kuuluikin lähes koko toisen maailmansodan ajan Unkariin eikä Slovakian tasavaltaan. Rajamuutosten yhteydessä kaupungista muutti pois noin 22 000 tšekkiä ja slovakkia. Košicen hallinnon ja järjestyksen otti haltuunsa vastaperustettu Unkarin kansallisneuvosto, joka toivotti Unkarin armeijan tervetulleeksi Košiceen 10. marraskuuta 1938. Seuraavana päivänä kaupunkiin ratsasti valtionhoitaja Miklós Horthy, joka tapasi kaupungissa paikallisia ja valtakunnallisia merkkihenkilöitä.

Operaatio Barbarossan käynnistyttyä kesäkuussa 1941 Neuvostoliitto pyrki pitämään yllä rauhaa Unkarin kanssa, mutta 26. kesäkuuta tunnistamattomat lentokoneet pommittivat Košicea. Tästä Unkari sai syyn liittyä sotaan akselivaltojen puolella. Košicen unkarin- ja slovakinkieliset asepalveluskuntoiset miehet palvelivat Unkarin armeijassa. Vastarintaakin esiintyi, mutta se ei saavuttanut mainittavia onnistumisia ennen sodan loppupuolta.

Saksan sotaonnen kääntyminen alkoi ennakoida Unkarin mahdollista irtautumista sodasta talvella 1944. Niinpä Saksa käytännössä miehitti liittolaisensa saman vuoden maaliskuussa. Kuten muuallakin valtakunnassa, myös Košicessa tämä tarkoitti erityisesti juutalaisten aseman välitöntä heikentymistä. Lähialueiden juutalaisia alettiin huhtikuussa keskittämään Košiceen, mistä heistä noin 12 000 siirrettiin keskitysleireille. Vuoden edetessä myös valtaväestön kohtelu huonontui. Poliittiset puolueet kiellettiin elokuussa. Košicelaiset perustivat laittoman kansalliskokouksen, mutta sen toiminta paljastui pian ja osallistujat vangittiin. Nuoliristi-puolueen vallankaappauksesta seuranneessa terrorissa Košicessa ja sen ympäristössä tapettiin noin 500 siviiliä. Suurin osa heistä oli pakosalla olleita juutalaisia tai antifasistisia aktivisteja. Slovakian kansannousun aikana Košicen lähistöllä käytiin taisteluita ja moni sen asukas liittyi natseja vastaan taistelleisiin partisaaniryhmiin.

Košicessa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki sijaitsee nykyisellä Vapauttajien aukiolla.

Puna-armeijan joukot vapauttivat Košicen ensimmäisenä merkittävänä tšekkoslovakialaisena kaupunkina 19. tammikuuta 1945, minkä yhteydessä se liittyi takaisin osaksi Tšekkoslovakiaa. Vallinneesta sotatilanteesta johtuen kaupungissa toimi väliaikaisesti suuri osa tasavallan instituutioista, kuten esimerkiksi tšekkien ja slovakkien yhteinen kansanrintama, joka kokoontui nykyisessä Itä-Slovakian taidegallerian rakennuksessa kaupungin keskustassa. Kokousten tuloksena julkaistiin huhtikuussa 1945 Košicen ohjelma, joka loi perustan uudelleenyhdistyneen Tšekkoslovakian tulevalle järjestykselle.

Paluu osaksi Tšekkoslovakiaa

Puna-armeijan lyhyen miehityskauden aikana useita Košicen asukkaita pakkosiirrettiin Neuvostoliiton gulag-leireille. Liittoutuneiden joukot vetäytyivät Tšekkoslovakiasta marraskuussa 1945, mutta maan kommunistinen puolue kaappasi vallan helmikuussa 1948. Tämän jälkeen Tšekkoslovakia oli Neuvostoliitolle uskollinen yksipuoluejärjestelmä lähes koko kylmän sodan ajan. Näytösoikeudenkäynnit, pakkokollektivisointi sekä toisinajattelijoiden vainoaminen olivat yleistä.

Sosialismin aikana Košicen kaupunkikuva muuttui voimakkaasti. Vuosien 1950–1990 välillä sen väkiluku yli kolminkertaistui reiluun 235 000 asukkaaseen, kun se kasvoi yhdeksi Tšekkoslovakian suurimmista teollisuuskaupungeista. Tärkeä tekijä tässä kehityksessä oli Šacaan 1960-luvulla rakennettu Itä-Slovakian terästehdas, joka on yhä itäisen Slovakian suurin työnantaja. Muita tärkeitä työnantajia olivat kaupungin pohjoisosassa sijainnut magnesiittikaivos, Itä-Slovakian konetehdas sekä olutpanimo Cassovar. Uusien työpaikkojen perässä Košiceen muutti paljon uusia asukkaita erityisesti lähialueilta, mutta myös laajemmin koko tasavallasta. Samaan aikaan kaupungin pinta-ala kasvoi noin 150 neliökilometrillä, kun siihen liitettiin sitä ympäröineitä kyliä.

Toisen maailmansodan jälkeen Košiceen rakennettiin paljon kerrostaloalueita. Sídlisko KVP on niistä yksi suurimmista.

Aikakauden muutokset Košicen kaupunkikuvaan ja infrastruktuuriin ovat säilyneet pitkälti nykypäivään saakka. Kaupunkisuunnittelussa uudet asuinkerrostaloalueet sijoitettiin keskustan ulkopuolelle, ja ne yhdistettiin toisiinsa vilkkailla autoteillä. Kasvavan väestön tuoma taloudellinen kasvu mahdollisti samalla koulutus- ja kulttuuri-instituutioiden kehittymisen ja laajentumisen. Peruskoulujen lisäksi Košiceen perustettiin sen toinen teknillinen yliopisto 1952 ja P. J. Šafárikan yliopisto 1959. Košicen historiallinen keskusta julistettiin suojelualueeksi vuonna 1984.

Syksyllä 1968 tapahtuneen Tšekkoslovakian miehityksen aikana kuusi košicelaista ammuttiin kuoliaaksi.

Itsenäisen Slovakian aika

Košice on ollut itsenäisen Slovakian toiseksi suurin kaupunki sen itsenäistymisestä 1993 lähtien. Se kehittyi asteittain kohti markkinataloutta, mutta prosessin aikana moni yritys joutui lopettamaan toimintansa ja kaupungin suurin työnantaja terästehdas yksityistettiin vuonna 2000. 1990-luvun talousvaikeuksista selvittyään Košicen kehitys parani 2000-luvulla. Palvelusektorin kasvun ja uusien investointien myötä kaupunkiin nousi uusia toimistotaloja ja teollisuusalueita. Košicen keskustassa käynnistettiin mittava kunnostusprojekti ja sen pääkatu muutettiin kävelykaduksi ennen paavi Johannes Paavali II:n vierailua 1995. Vierailun aikana paavi korotti Košicen hiippakunnan arkkihiippakunnan asemaan.

Košice oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2013, minkä yhteydessä kaupunkiin rakennettiin uusia kulttuurikohteita, kuten vanhaan kasarmirakennukseen valmistunut Kulturpark.

Hallinto

Slovakian perustuslakituomioistuimen rakennus on sijainnut osoitteessa Hlavná 110 vuodesta 2006 lähtien.

Košicessa kokoontuu Slovakian perustuslakituomioistuin.

Alueellinen jako

Košice on samannimisen alueen hallinnollinen keskus. Vuodesta 1990 lähtien Košice on ollut itsenäinen hallinnollinen yksikkö, joka on jaettu edelleen 22 kaupunginosaan, joilla jokaisella on oma kunnallistason paikallishallintonsa. Vuonna 1996 kaupunki jaettiin neljään piiriin, joista Košice I käsittää kaupungin pohjoisosat ja vanhankaupungin, Košice II länsi- ja lounaisosat, Košice III itäosat ja Košice IV etelä- ja kaakkoisosat.

Piirit ja kaupunginosat
Košice I Košice II Košice III Košice IV
Džungľa Lorinčík Dargovských hrdinov Barca
Kavečany Luník IX Košická Nová Ves Juh
Sever Myslava   Krásna
Sídlisko Ťahanovce Pereš   Nad jazerom
Vanhakaupunki Poľov   Šebastovce
Ťahanovce Sídlisko KVP   Vyšné Opátske
  Šaca    
  Západ    

Kaupunginvaltuusto

Košicen pormestarina on toiminut puolueisiin sitoutumaton Jaroslav Polaček vuoden 2018 kunnallisvaaleista lähtien. Sen kaupunginvaltuuston edustusryhmät ovat Košický klub (12 jäsentä), Starostovia a nezávislí kandidáti (8 jäsentä) Spolupráca pre Košice (8 jäsentä). Tämän lisäksi valtuustossa on 10 sitoutumatonta edustajaa.

Kaupungin tunnukset

Košicen vaakuna.
Pääartikkeli: Košicen vaakuna

Vuonna 2015 Košicen kaupunginvaltuusto vahvisti, että kaupungin viralliset tunnukset ovat sen vaakuna, lippu, pystysuuntainen viiri ja sinetti.

Košicen vaakuna on Euroopan vanhin kaupungin vaakuna. Anjoun hallitsijasukuun kuulunut Unkarin kuningas Ludvig I myönsi sille oikeuden sen käyttöön 8. toukokuuta 1369. Tuolloinen vaakuna ei vielä sisältänyt kaikkia klassiselle vaakunalle kuuluneita osia, minkä vuoksi košicelaiset saivat laajennetut myönnytykset vuosina 1423, 1453 ja 1502.

Vaakunassa on paljon vaikutteita Anjou-suvun henkilökohtaisista tunnuksista. Vuonna 1502 kuningas Vladislaus II lisäsi kilpeen lisää tunnuksia, muun muassa puolikkaan Puolan kotkasta, joka oli käytössä myös hänen henkilökohtaisessa vaakunassaan.

Nykyään Košicen vaakuna on jaettu kolmeen kenttään. Ylimmässä, sinisessä kentässä on kolme kultaista liljaa. Puoliksi leikattu hopeinen ja kultakruunuinen kotka sijaitsee keskimmäisessä kentässä, joka on väriltään puna-hopearaidallinen. Alimmassa, sinisessä kentässä on vinopalkki, joka on myös jaettu seitsemään kultaiseen ja punaiseen raitaan. Palkin yläpuolella on yksi ja sen alapuolella kaksi kultaista liljaa. Vaakunaa pitelee käsissään enkeli, jolla on kiharat vaaleat hiukset ja jonka otsalla on jalokivin koristeltu nauha kultaristein.

Košicen lipun väritys on johdettu kaupungin vaakunasta. Värit ovat peräisin Anjou-suvun käyttämistä tunnusväreistä. Lipun yläosa on kullankeltainen ja alaosa sininen. Sen keskelle on sijoitettu kaupungin vaakuna.

Talous

Nippon Steel Slovakian terästehdas on Itä-Slovakian suurin työnantaja.

Košicen suurin teollisuudenala on energiateollisuus. Kaupungin ja sen lähialueiden suurin työnantaja on terästehdas Nippon Steel Slovakia, joka on tosin 2000-luvulla vähentänyt työvoimaansa. Muita tärkeitä yrityksiä ovat muun muassa C.L.T.W Finance, Východoslovenská energetika ja eri merkkien autotehtaat. Valalikyyn Košicen naapuriin rakennettiin Volvon moderni autotehdas 2020-luvun puolivälissä. 2000-luvulla erityisesti palvelu- ja asiantuntija-alat ovat kasvattaneet merkitystään alueen taloudessa. Košicelaisista 23,4 prosenttia työskentelee teollisuudessa; 12,3 prosenttia kaupan alalla; 11,1 prosenttia koulutuksen parissa ja 10,5 prosenttia julkishallinnon alalla.

Vuonna 2022 Košicen vajaasta 230 000 asukkaasta 7 722 oli työttömiä ja 103 250 työllisiä, eli työttömyysprosentti oli 7,48 %. Vaikka lukema on laskenut vuoden 2010 18,3 prosentista, kuuluu Košicen alue Slovakian eniten työttömyydestä kärsineisiiin alueisiin. Vuonna 2019 kaupunkilaisten keskipalkka oli 1 280 euroa, mikä oli noin 340 euroa vähemmän kuin Bratislavassa. Keskipalkka on kuitenkin 2010-luvun aikana noussut erityisesti IT-sektorin kasvun myötä.

Liikenne

Košicen rautatieasema.

Vuonna 1914 perustettu Košicen raitiovaunuverkosto kattaa 34 kilometriä ja 53 pysäkkiä. Košicen rautatieasema sijaitsee Košicen keskustassa Slovakian sähköistetyn päärataverkon varrella. Košicesta on Bratislavan ja muiden kotimaan yhteyksien lisäksi suorat junayhteydet muun muassa Budapestiin, Wieniin ja Prahaan.

Košicen kansainvälinen lentoasema sijaitsee Košicen keskustasta kuusi kilometriä etelään. Lentoasemalta on suorat lennot Prahaan, Varsovaan, Wieniin, Lontoon Stanstediin ja Lutoniin sekä Liverpooliin.

Väestö

Väestörakenne

Slovakian tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 Košicessa asui 226 212 henkeä. Asukkaista 84,2 prosenttia oli slovakkeja; 2,4 prosenttia unkarilaisia; 1,8 prosenttia romaneita; 0,6 prosenttia tšekkejä; 0,5 prosenttia ruteeneja ja 0,4 prosenttia ukrainalaisia. Venäjän hyökkäyssodan alettua 2022 Košiceen on muuttanut huomattava määrä lisää ukrainalaisia. 9,91 prosentin osuutta väestöstä ei joko tiedetty tai luetteloitu.

Košicelaisten miesten keski-ikä on 40,96 vuotta ja naisten 44,55. 14-vuotiaita tai sitä nuorempia henkilöitä kaupungin asukkaista on 14,8 prosenttia, työikäisiä (15–64-vuotiaita) 65,6 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 19,6 prosenttia. Vuonna 2022 kaupungissa syntyi 2 068 vauvaa ja kuoli 2 369 henkilöä. Kuolleiden keski-ikä oli 74,35 vuotta. Samana vuonna solmittiin 1 177 avioliittoa. Sulhasten keski-ikä oli 36,7 vuotta, kun taas morsianten oli 33,8. Avioeroja taas tapahtui samana vuonna 340.

Košiceen muutti yhteensä 2 082 henkilöä, joista 237 muutti ulkomailta. Kaupungista taas lähti 3 018 henkeä, joista 211 muutti ulkomaille.

Asukasmäärän kehitys
Vuosi Asukkaita Muutos Lähde
1787 n. 7 095
1800 n. 8 501+19,8 %
1810 n. 8 993+5,8 %
1821 n. 10 012+11,3 %
1830 n. 9 252−7,6 %
1840 n. 10 378+12,2 %
1851 n. 9 858−5,0 %
1869 n. 21 742+120,6 %
1880 n. 26 097+20,0 %
1890 n. 28 884+10,7 %
Vuosi Asukkaita Muutos Lähde
1900 n. 35 586+23,2 %
1950 62 821+76,5 %
1961 79 352+26,3 %
1970 144 445+82,0 %
1980 202 368+40,1 %
1990 235 160+16,2 %
2002 235 509+0,1 %
2013 240 164+2,0 %
2025 223 678-6,9 %

Uskonto

Vuonna 2021 Košicen asukkaista 101 870 kuului katoliseen, 15 186 kreikkalaiskatoliseen, 7 510 luterilaiseen, 4 504 kalvinistiseen ja 2 979 ortodoksiseen kirkkoon. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 64 935, minkä lisäksi juutalaisia oli 234, buddhalaisia 375, muslimeja 226 ja hinduja 50.

Košicen kirkkokunnat 2021
Uskonto Jäseniä Osuus
Katolinen kirkko 101 870 44,48%
Uskontokuntiin kuulumattomat 64 935 28,35%
Tuntematon 26 110 11,4%
Kreikkalaiskatolinen kirkko 15 186 6,63%
Luterilainen kirkko 7 510 3,28%
Kalvinismi 4 504 1,97%
Ortodoksinen kirkko 2 979 1,3%
Yhteensä 229 040

Koulutus

Korkeakoulut

Košicessa sijaitsee Pavol Jozef Šafárikin mukaan nimetty yliopisto, jonka viidessä tiedekunnassa voi opiskella muun muassa oikeus- ja lääketiedettä. Lisäksi kaupungissa toimii Košicen teknillinen yliopisto, jonka kahdeksassa tiedekunnassa opetetaan muun muassa taiteita ja metallurgiaa.

Košicessa on myös eläinlääketieteeseen ja farmasiaan erikoistunut yliopisto sekä turvallisuusjohtamisen korkeakoulu. Tämän lisäksi Bratislavan taloustieteellinen yliopisto järjestää opetusta kauppatieteiden alalla ja Ružomberokin katolinen yliopisto tarjoaa opetusta teologisessa tiedekunnassaan. Košice-instituutti puolestaan toimii Bratislavassa sijaitsevan Pyhän Elisabetin terveys- ja sosiaalityön yliopiston alaisuudessa.

Peruskoulut

Vuonna 2026 Košicessa sijaitsee 34 kaupungin operoimaa peruskoulua (Základná škola) ja 15 yksityiskoulua. Näiden lisäksi kaupungissa toimii viisi taiteisiin keskittyvää peruskoulua ja viisi kielikoulua. Moni eri kristillinen kirkko järjestää opetusta omissa kouluissaan ympäri Košicea.

Kulttuuri ja vapaa-aika

Košicen kaupunkipäivät vuonna 2017.

Museot, instituutiot ja tapahtumat

Vuoden 2013 kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen Košicen kulttuurielämä on kokenut kasvua, mistä kertoo muun muassa rekisteröityjen kulttuuriorganisaatioiden määrän nousu 26 prosentilla 170:een vuonna 2019.

Vanhankaupungin laidalla sijaitsevassa, vanhaan synagogaan rakennetussa Taiteiden talossa esiintyy Košicen valtionsinfoniaorkesteri. Vuosina 1897–1899 rakennetussa Košicen kansallisteatterissa järjestetään muun muassa ooppera-, teatteri- ja balettiesityksiä. Rakennuksen paikalla oli vuonna 1788 valmistenut aiempi teatterirakennus.

Itä-Slovakian taidegalleria on Slovakian vanhin alueellinen galleria. Sen kokoelmiin kuuluu yli 7 000 taideteosta. Itä-Slovakian museossa taas esitellään monipuolisesti Košicen alueen historiaa, luontoa ja kulttuuria. Vuonna 1935 löydetty Košicen kulta-aarre on esillä museon päärakennuksen kellarikerroksessa. Kaupungin keskustassa sijaitsee myös Slovakian teknillinen museo, kirjailija Sándor Márain kotimuseo ja kuvanveistäjä Vojtech Löfflerin museo. Lentokentän yhteydessä sijaitsee Košicen lentokonemuseo. Kaupungin pohjoisosassa sijaitseva raunioitunut keskiaikainen Košicen linna on suosittu turistikohde. Sen yhteydessä sijaitsevassa näköalatornissa on hyvät näkymät sen alapuolella sijaitsevaan Košicen laaksoon. Košicen eläintarha on pinta-alaltaan Keski-Euroopan laajin, ja kaupungin kasvitieteellinen puutarha on Slovakian suurin.

Vuosittain kaupungissa järjestetään muun muassa keväisin Košicen kaupunkipäivät ja Musiikkipäivät sekä syksyisin Ivan Sokolin kansainvälinen urkufestivaali ja kansainvälinen jazzfestivaali.

Košicen kansallisteatteri ja sen edessä sijaitseva musiikkisuihkulähde.

Nähtävyydet ja turismi

Košicen historiallinen keskusta muodostaa Slovakian laajimman suojellun kaupunkialueen. Sen alueella sijaitsee moni kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä, kuten Pyhän Elisabetin katedraali, joka on koko Slovakian suurin kirkkorakennus ja Euroopan itäisin goottilainen katedraali. Sen 59-metrinen Sigismudin torni on vierailijoiden kiivettävissä. Kirkon vieressä sijaitseva Pyhän Mikaelin kappeli on rakennettu 1300-luvun puolivälissä. Kaupungin toiseksi vanhin kirkko Antonius Padovalaisen kirkko on vuodelta 1333, mutta sen nykyinen muoto on barokkiaikakaudelta.

Vuonna 2019 Košicen alueella yöpyi reilu miljoona turistia.

Urheilu ja liikunta

Košicen maraton vuonna 2020.

Košice valittiin Euroopan urheilukaupungiksi vuonna 2016. Kaupungissa sijaitsee moderni Kansainvälisen uimaliiton kilpailukriteerit täyttävä uimastadion.

Košicen maraton on Euroopan vanhin, ja maailman kolmanneksi vanhin yhä järjestettävä maratonjuoksukilpailu. Se järjestetään vuosittain lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Jääkiekkoseura HC Košice on voittanut Slovakian Extraligan mestaruuden kymmenen kertaa. Joukkue pelaa kotiottelunsa kaupungin keskustassa sijaitsevalla Steel Arénalla, jossa on järjestetty myös vuosien 2011 ja 2019 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuiden lohkovaiheen otteluita.

Jalkapalloseura FC Košice pelaa Slovakian miesten korkeimmalla jalkapallosarjatasolla Niké ligassa. Joukkue pelaa kotiottelunsa vuonna 2022 valmistuneella Košická futbalová arénalla, jolla pelattiin myös vuoden 2025 jalkapallon alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuiden otteluita. Kisoja varten areenan paikkamäärää kasvatettiin 12 555 katsojaan. Slovakian moninkertainen mestari ja Mestarien liigassakin 1990-luvulla pelannut FC VSS Košice kaatui talousvaikeuksiin vuonna 2017.

Koripalloseura Young Angels Košice pelaa naisten korkeimmalla sarjatasolla Extraligassa. Joukkue voitti Slovakian mestaruuden 15 kertaa peräkkäin 2003–2018, mutta on sen jälkeen keskittynyt toimimaan kasvattajaseurana. Myös salibandyssä košicelaiset joukkueet ovat menestyneet hyvin. Miesten korkeimmalla sarjatasolla pelaa kaksi košicelaista joukkuetta, FK Florko Košice ja ATU Košice, jotka kummatkin ovat voittaneet useita mitaleita.

Kansainväliset suhteet

Košicessa sijaitsee Unkarin konsulaatti sekä Brasilian, Espanjan, Georgian, Israelin, Latvian, Ranskan, Serbian, Suomen, Turkin ja Vietnamin kunniakonsulaatit. Tämän lisäksi Alliance françaisella on kaupungissa kulttuurikeskus.

Ystävyyskaupungit

Košicen ystävyys- ja yhteistyökaupunkeja ovat: