Lyijykromaatti

Lyijykromaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7758-97-6
PubChem CID 24460
Ominaisuudet
Molekyylikaava PbCrO4
Moolimassa 323,2 g/mol
Ulkomuoto keltainen kiteinen jauhe
Sulamispiste 844 °C
Tiheys 6,3 g/cm3
Liukoisuus veteen 5,8 μg/100 ml (25 °C)

Vanha purkillinen lyijykromaattia Dresdenin teknillisen yliopiston kokoelmista

Lyijykromaatti (PbCrO4) on lyijykationin ja kromaattianionin muodostama ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan punaoransseja kiteitä muodostavana mineraalina krokoiittina.

Käyttö ja valmistus

Lyijykromaattia on käytetty kromikeltaisen nimellä väriaineena. Muun muassa maalaustaiteessa sitä käytti Vincent van Gogh. Ainetta käytettiin myös antamaan väriä kankaille, muoveille ja musteelle. Yksi syy lyijykromaatin käyttöön oli sen peittävyys. Ainetta käytetään myös pyroteknisissä esityksissä ja orgaanisten aineiden tunnistamisessa.

Lyijykromaattia voidaan valmistaa lyijysuoloista, kuten lyijyasetaatista tai lyijynitraatista, ja kromaatti- tai dikromaattisuoloista, kuten kaliumkromaatista tai kaliumdikromaatista. Yhdistettäessä lyijy- ja kromaattiliuokset hyvin niukkaliukoinen lyijykromaatti saostuu astian pohjalle.

Turvallisuus

Kuten useat muut lyijy-yhdisteet, myös lyijykromaatti on hyvin myrkyllistä. Hengitettynä pöly aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta. Aine lisäksi aiheuttaa vaurioita useissa kudoksissa, kuten munuaisissa ja luissa sekä vaikutuksia hermostoon ja verisuonissa. Sekä lyijy-yhdisteet että kromaatit ovat karsinogeenisiä ja mutageenisiä. Lyijykromaatti kertyy ravintoketjussa.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Lyijykromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.12.2008
  2. ↑ Safety data sheet (pdf) ThermoFisher Scientific. Viitattu 3.6.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Crocoite Mineral Data Webmineral.com. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Hintsanen, P.: Kromikeltainen, kromisitruuna, pariisinkeltainen, leipziginkeltainen Coloria.net. Viitattu 4.12.2008.
  5. ↑ Lead chromate – Substance Summary PubChem. NCBI. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Lead Chromate Hummel Croton Inc. Arkistoitu 8.3.2008. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Gana, R., Figueroa, M., Arancibia, V. & Solís, J.: Electrochemical production of lead chromate and sodium hydroxide in a two-compartment cell (pdf) (vol. 24, no. 11) Journal of Applied Electrochemistry. marraskuu 1994. Viitattu 4.12.2008. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.