Kromikloridi

Kromikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10025-73-7
PubChem CID 6452300, 173178190 ja 173461477 24808, 6452300, 173178190 ja 173461477
Ominaisuudet
Molekyylikaava CrCl3
Moolimassa 158,35 g/mol
Ulkomuoto Violettia tai vihreää kiteistä ainetta
Sulamispiste 1 152 °C
Kiehumispiste 1 300 °C
Tiheys 2,76 g/cm3
Liukoisuus veteen Kidevedettömänä ei liukene veteen

Kromikloridi eli kromi(III)kloridi (CrCl3) on kromi- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa pigmenttinä ja muiden kromiyhdisteiden valmistamiseen.

Ominaisuudet

Kromikloridi on kidevedettömänä huoneenlämpötilassa violettia kiteistä ainetta. Lisäksi tunnetaan kidevedellinen heksahydraatti (CrCl3·6H2O), joka on väriltään vihreää. Kidevedetön yhdiste ei liukene veteen, mikäli liuoksessa ei ole mukana pelkistimiä kuten Cr2+-ioneja. Heksahydraatti sen sijaan on veteen liukoista ainetta. Konsentraatiosta riippuen yhdiste muodostaa veden kanssa laimeina violetteja ja väkevinä vihreitä vesiliukoisia kompleksi-ioneja. Kuumennettaessa yhdistettä vedyn läsnä ollessa noin 600 °C:n lämpötilassa muodostuu kromi(II)kloridia. Enemmän kuumennettaessa kromikloridi hapettuu kromi(III)oksidiksi. Kromikloridin kiderakenne muistuttaa alumiinikloridin ja yttriumkloridin rakennetta. Kiderakenteessa alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenteessa kromi- ja kloridi-ionit muodostavat vuorottelevan kerrosrakenteen.

Valmistus ja käyttö

Kromikloridia voidaan valmistaa yhdessä rauta(II)kloridin kanssa kuumentamalla kromiittimineraalia tai ferrokromia kloorivirrassa hiilen läsnä ollessa tai kromi(III)oksidin ja kloorin välisellä reaktiolla. Muita tapoja valmistaa yhdistettä on muun muassa kromyylikloridin reaktio kloorin ja hiilimonoksidin kanssa. Kidevedetöntä yhdistettä voidaan valmistaa myös kuumentamalla heksahydraattia tionyylikloridin läsnä ollessa.

Cr2O3 + 3C + 3Cl2 → 2CrCl3 + 3CO

Kromikloridia käytetään pigmenttinä ja valmistettaessa muita kromipigmenttejä. Sitä voidaan käyttää myös tekstiilien käsittelyssä esimerkiksi peittauksessa, katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, kromauskylvyissä, elektrolyyttinä aurinkokennoissa ja hyvin puhtaan kromin valmistukseen.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 238. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ Kromikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.12.2015
  3. 1 2 Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 30.12.2015
  4. 1 2 3 Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.12.2015
  5. 1 2 3 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 223. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.12.2015. (englanniksi)
  6. 1 2 Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1374–1375. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)