
Kudosviljely tarkoittaa solukoiden tai kudosten kasvattamista yleensä keinotekoisella kasvualustalla laboratorio-olosuhteissa eli in vitro. Kudosviljelyllä voidaan myös tarkoittaa solukoiden tai kokonaisten elinten kasvattamista alkuperäisen kasvupaikan sijaan toisaalla isäntäeliössä, tai kokonaan toisen isäntä-eliön varassa alkuperäeliön ulkopuolella.
Tyypillisesti kudosviljelmiä tehdään steriileissä tai lähes steriileissä laboratorio-olosuhteissa keinotekoisella kasvualustalla tai ravinneliuoksessa. Ravinneliuoksen lisäksi kudosten kasvua ja kasvuvaiheita voidaan ohjata erilaisilla yhdisteillä kuten hormoneilla tai entsyymeillä.
Kudosviljely on tärkeä tutkimusväline biotieteiden piirissä. Kudosviljelmillä onkin korvattu onnistuneesti jopa miljoonia eläinkokeita.
Ihosolujen kudosviljelyä käytetään vammautuneen ihon korvaamiseen ja ihonsiirtoa varten tarvittavien ihon eri kerrosten kasvattamiseksi esimerkiksi pahojen palovammojen hoidossa.
Kudosviljely eroaa soluviljelystä siten, että kudos koostuu solukon palasista, kun soluviljelmissä solut erotetaan yksittäisiksi soluiksi.
Vuonna 1907 eläintieteilijä Ross G. Harrison kasvatti sammakon hermosoluja imusolmukesoluista koostuvalla kasvualustalla, ja tämä mainitaan yleensä vanhimpana onnistuneena kudosviljelmänä.
Vuonna 2008 USAssa kantasoluja tutkivat tiedemiehet kasvattivat yhdestä kantasolusta uuden eturauhasen hiiren sisällä.