| Kultakuore | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Hopeakuorekalat Argentiniformes |
| Heimo: | Hopeakuoreet Argentinidae |
| Suku: | Argentina |
| Laji: | silus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kultakuore (Argentina silus) on hopeakuoreiden heimoon kuuluva, Pohjois-Atlantin syvien osien kala, joka elää noin 140–1440 metrin syvyydessä, tavallisimmin 150–550 metrissä. Sitä tavataan yleisimmin Norjan, Tanskan, Islannin, Ison-Britannian, Irlannin ja läntisen Kanadan alueilla, mutta myös Ranskassa, Portugalissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Kultakuore voi kasvaa 50 cm:n pituiseksi ja sen pituusennätys on 70 cm. Vanhin tavattu kultakuore oli 35-vuotias. Pääasiallisena ravintona on plankton ja pieneliöt, kuten katkat ja krillit, mutta joskus myös pienet kalat.
Kultakuore nousee syksyisin ja talvisin melko matalaan veteen. Kutu tapahtuu rannikoiden lähellä keväällä ja kesällä. Toukat ja mätimunat kulkevat virtausten mukana.