Kun taivas putoaa...

Kun taivas putoaa...
Ohjaaja Risto Jarva
Käsikirjoittaja Jussi Kylätasku
Risto Jarva
Antti Peippo
Peter von Bagh
Tuottaja Kullervo Kukkasjärvi
Säveltäjä Kaj Chydenius
Kuvaaja Antti Peippo
Leikkaaja Risto Jarva
Pääosat Eeva-Maija Haukinen
Erkki Pajala
Heikki Hämäläinen
Matti Kassila
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filminor
Ensi-ilta 27. helmikuuta 1972
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kun taivas putoaa... on Risto Jarvan ohjaama, lehdistön maailmaan sijoittuva elokuva vuodelta 1972.

Filmin kuvitteellisen "keltaisen lehden" esikuvana on yleisesti pidetty Hymy-lehteä ja Erkki Pajalan esittämää sensaatioreportteria Hymyn tähtitoimittajan Veikko Ennalan alter egona. Sensaatiolehdessä sai kirjoittaa kenestä tahansa melkein mitä hyvänsä, kunnes vuonna 1974 Suomen rikoslakiin lisättiin ”Lex Hymynä” tunnettu pykälä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Hymyn kustantaja Urpo Lahtinen yritti puhdistaa mainettaan antamalla ohjaaja Jarvalle rahapalkinnon ”hyvän asian puolesta tehdystä työstä”. Jarva lahjoitti rahat Filmihullu-lehdelle.

Mustavalkoinen elokuva kuvattiin tuolloin uudelle Super 16 -filmille, jonka kuva-ala oli tavallista 16 millimetrin filmiä isompi.

Rooleissa

 Eeva-Maija Haukinen … lääkintävoimistelija Eila Elina Tuomi  
 Erkki Pajala … toimittaja Olli Meri  
 Heikki Hämäläinen … toimittaja Leppänen  
 Matti Kassila … kansanedustaja Arvo Lamminpää  
 Saara Pakkasvirta … Kaisa, toimittaja  
 Martti Pennanen … apulaiskaupunginjohtaja Edwin "Eetu" Salo  
 Mirjam Salminen … Marja Meri  
 Martti Tschokkinen … päätoimittaja Usko Miettinen  
 Jussi Vilpponen … Lauri Bergström, invalidi  
 Seppo Loisa … Ollia käymälässä puhutteleva mies  
 Mauno Malkki … postinkantaja  
 Lempi Miettinen … Laurin äiti  
 Paul Osipow … toimittaja  
 Tuomas Peippo … Heikki, "Hööpö", Eilan poika  
 Jorma Pulkkinen … hääparin sukulaismies  
 Jaakko Talaskivi … Jussi, toimittaja  
 Hannele Saarnilahti … lääkintävoimistelija 

Vastaanotto

Elokuva sai tuoreeltaan enemmän kielteisiä kuin myönteisiä arvioita suomalaiskriitikoilta. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kehui Jarvan uudenlaista elämänläheisyyttä ja aiheen ajankohtaisuutta, mutta piti tapausta muistelevan ”kvasirunollisen, älyllisen ja surkupateettisen” kertojanäänen käyttöä elokuvan muuhun tyyliin sopimattomana. Hänestä kerronta myös pysähtyy elokuvan puolivälissä ikävästi paikoilleen ja tekee elokuvan loppuosasta jopa pitkäveteisen. Kuvausta ja etenkin tuoreen elokuvakasvon Eeva-Maija Haukisen roolityötä hän arvosti.

Kun taivas putoaa esitettiin televisiossa vasta yhdeksän vuotta teatteriensi-iltansa jälkeen. Televisioesityksen alla vuonna 1981 Helsingin Sanomien Mikael Fränti ei lukenut elokuvaa Jarvan parhaisiin ohjaustöihin, mutta arvosti sen suoruutta ja rehellisyyttä: ”Kun taivas putoaa -elokuvassa Jarva ei säästele eikä hienostele, vaan vetää koko rekisterin alastomimmillaan valkokankaalle. Hän asettaa sensaation tekijän ja sen uhrin vastakkain, ja vasta riipaisevan ihmiskohtalon nähdessään [päähenkilö, toimittaja] Meri alkaa tiedostaa, tehdä tiliä teoistaan ja keinoistaan. Kaiken taustalla näkyy olevan yksityisen henkilön härski hyväksikäyttö kaupallisiin tarkoituksiin.”

Lähteet

  1. ↑ Rehnström, Henrik Waltter: Hymy-lehti oli esikuva kotimaiselle 70-luvun elokuvalle, joka kritisoi voimakkaasti aikansa sensaatiolehdistöä. Helsingin Sanomat, 22.4.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.4.2022.
  2. ↑ ”Kun taivas putoaa”, Jarvan uusin valmistuu. Helsingin Sanomat, 11.10.1971, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ Kun taivas putoaa... Elonet., Lehdistöarviot.
  4. ↑ Talaskivi, Paula: Tuoleja ajetaan takaa ja taivas putoaa päälle. Helsingin Sanomat, 11.3.1972, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ Fränti, Mikael: Kun taivas putoaa. Jarva suomii sensaatiolehdistöä sen toimintatavoista. Helsingin Sanomat, 13.7.1981, s. 37. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.