Kurt Walmar Berger (11. elokuuta 1898 – 4. tammikuuta 1977) oli Valtion Lentokonetehtaan pääkonstruktööri, koulutukseltaan lentokoneinsinööri.
K. V. Bergerin isä oli kirkkoherra Arnold Berger ja äiti Fanny Berger. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta yhteiskoulusta vuonna 1916, aloitti TKK:n koneinsinööriosaston sähkötekniikan opinnot saman vuoden syksynä, mutta liittyi vapaaehtoisena Helsingin Jääkäriprikaatiin.
Vuonna 1918 Berger kävi Saksassa Libaussa Ilmavoimien lento-oppilaana vesikoneohjaajakoulutuksessa, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan koulutus jäi kesken. Berger sai myöhemmin kansainvälisen siviilien ohjaajatodistuksen vuonna 1921.
Berger opiskeli lentokoneinsinööriksi syksystä 1919 lähtien East London Collegessa, valmistumispäivän ollessa 5. syyskuuta 1922. Hänet nimitettiin Ilmavoimien esikunnan insinööriksi 1. marraskuuta 1922 Santahaminaan, ja vähän myöhemmin pääkonstruktööriksi 1. maaliskuuta 1924.
Berger suunnitteli muun muassa I.V.L. C.24 ja C.25, I.V.L. D 26 Haukka I ja VL D 27 Haukka II sekä VL Sääski ja VL Kotka -lentokoneet.
Suunnittelemiensa lentokoneiden lisäksi Berger osallistui Ilmavoimien hävittäjähankintoihin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa muun muassa Tšekkoslovakiassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa.
Berger erotettiin tehtävistään Valtion lentokonetehtaan puhdistuksien takia vuonna 1933 ja hän jatkoi alalla Lentoasema I:n ja Lentorykmentti 2:n konetarkastajana valvoen muun muassa talvisodan jälkeen Brewstereiden kokoonpanoa Ruotsissa, huoltopäällikkönä ja Ilmavoimien esikunnan toimistoinsinöörinä sekä yksityisenä yrittäjänä sotien jälkeen.
Bergerin puoliso oli Natalia (o.s. Errol) (1907–2000). Kurt Berger kuoli vuonna 1977. Hänet on haudattu puolisonsa kanssa Tuusulan Kirkkopuistoon.