Kurt Krenn

Kurt Krenn (28. kesäkuuta 1936 Rannariedl, Ylä-Itävalta – 25. tammikuuta 2014 Gerersdorf, Ala-Itävalta) oli itävaltalainen roomalaiskatolinen piispa.

Elämä ja ura

Kurt Krenn kävi koulunsa Ylä-Itävallan Schlierbachissa ja jatkoi ylioppilastutkinnon jälkeen opintojaan ensin 1954 Linzin pappisseminaarissa, sitten vuodesta 1955 lähtien Roomassa, missä hän opiskeli kirkkolakia, teologiaa ja filosofiaa. Hänet vihittiin papiksi Roomassa 7. lokakuuta 1962. Tämän jälkeen hän toimi opettajana useiden eri yliopistojen teologisissa tiedekunnissa, vuodesta 1975 lähtien systemaattisen teologian professorina Regensburgin yliopistossa, kunnes hänet nimitettiin Wienin arkkihiippakunnan vihkipiispaksi sekä Aulonin titulaaripiispaksi 3. maaliskuuta 1987. Piispaksi vihkiminen seurasi 26. huhtikuuta. Pääkonsekraattorina toimi Hans Hermann Groër, jota avustivat Maximilian Aichern ja Marian Jaworski.

Saadessaan nimityksen Wienin vihkipiispaksi Krenn tunnettiin jo ärhäkän konservatiivisena kirkonmiehenä, jonka kannanotot olivat ärsyttäneet monia. Päästäkseen Stephansdomiin, missä piispaksi vihkiminen suoritettiin, hän tarvitsi poliisin apua mielenosoittajien poistamiseen tieltä. 11. heinäkuuta 1991 hän sai nimityksen Sankt Pöltenin piispaksi, joksi hänet asetettiin 15. syyskuuta. Täälläkin Krennin ympärille kasautui konflikteja. Hänen väitettiin suojelevan ja keräävän ympärilleen kiisteltyjen äärikonservatiivisten ja fundamentalististen järjestöjen ja suuntausten edustajia. Krennin suojattien kerrottiin kytkeytyvän esimerkiksi tirolilaisen Gabriele Bitterlichin ilmestyksistä alkunsa saaneeseen Opus Angelorum (saks. Engelwerk) -järjestöön, jonka piirissä on tapahtunut seksuaalista hyväksikäyttöä, tai ranskalaisen, lopulta katolisen kirkon yhteydestä erotetun papin Marcel Lefebvren perustamaan traditionalistiliikkeeseen.

Krenn kiisteli sekä Ala-Itävallan luostarien johtajien että katolisten intellektuellien kanssa ja nimitti vuonna 1995 Saksassa, Itävallassa ja Etelä-Tirolissa toimeenpantua joukkovetoomusta katolisen kirkon uudistumisen puolesta (Kirchenvolks-Begehren) ”erehdykseksi”. Kardinaali Christoph Schönbornin kanssa Krenn otti yhteen muun muassa 1999. Krenn oli puolustanut ns. katumuspillerin kieltämistä Jugoslavian sodassa raiskatuilta kosovolaisnaisilta vedoten ”Jumalan lakiin”, ja Schönbornin mielestä Krennin mielenilmaus oli saanut jäädä esittämättä. Sanavalmiina esiintyjänä Krenn sai paljon näkyvyyttä mediassa, ja hänellä oli myös paljon tukijoita konservatiivisissa piireissä. Poliittisesti Krennin katsottiin lähentyvän oikeistopopulistista Vapauspuoluetta (FPÖ). Kun vuonna 1992 FPÖ Jörg Haiderin johdolla käynnisti maahanmuuttovastaisen joukkovetoomuskampanjan, jota monet katoliset kirkonmiehet arvostelivat, Krenn ainoana piispana ei nähnyt vetoomuksessa mitään kristinuskon periaatteiden vastaista.

Vuonna 2004 Krennin hiippakunnassa puhkesi skandaali, johon kytkeytyi hänen välittömiä työtovereitaan ja suojattejaan. Sankt Pöltenin pappisseminaarin joulujuhlista levisi julkisuuteen kuvia, jotka selkeästi viittasivat homoseksuaaliseen toimintaan seminaarilaisten kesken. Yksi seminaarilaisista löytyi kuolleena, tapausta arveltiin itsemurhaksi ja se yhdistettiin surmansa saaneen seminaarilaisen kiellettyihin seksuaalisuhteisiin. Seminaarin tietokoneista löytyi homoeroottisia sekä lapsipornografisia kuvia. Krenn yritti ensin kuitata joulujuhlakuvat ”poikien hölmöilyksi”, mutta heinäkuussa 2004 paavi lähetti Feldkirchin piispan Klaus Küngin Sankt Pölteniin ”visitaattoriksi”, tarkkailemaan tilannetta, mikä merkitsi, että Vatikaani ei enää suojelisi Krenniä.

Krenn erosi tehtävästään 7. lokakuuta 2004, vetäytyi julkisuudesta ja vietti loppuelämänsä ensin hiippakunnan omistamassa yksityisasunnossa, terveytensä hiljalleen heikentyessä, lopuksi Sankt Pöltenin lähellä Gerersdorfissa sijaitsevassa ”Immaculatan palvelijattarien” luostarissa.

Lähteet