Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja
Avaintiedot
Alkuperämaa alkuperämaa Newfoundland ja Labrador,  Kanada
jalostusmaa  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 78 595
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
lintukoira ja kalastuskoira
Nykyinen käyttö metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira, harrastuskoira, näkövammaisten opaskoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta
Muita nimityksiä labradori, labbis, lapukka, Lab, Labrador Retriever, retriever du Labrador, labradori retriiver
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 1 Noutajat
#122
Ulkonäkö
Paino 25–45 kg
Säkäkorkeus 54–57 cm
Väritys musta, keltainen tai ruskea

Labradorinnoutaja (engl. Labrador Retriever) on alun perin kanadalainen koirarotu. FCI pitää kuitenkin sen alkuperämaana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa. Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista.

Ulkonäkö

Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen lintukoira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Labradorinnoutajan kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä. Häntä on niin kutsuttu ”saukonhäntä”: keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.

Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee miltei valkoisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Ruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa ”suklaanruskeana” (Chocolate).

Harvoin syntyvät brindle- ja tan-merkkiset yksilöt osoittavat, että rodulla esiintyy K-lokuksessa K-alleelin (dominoiva musta) lisäksi myös br-alleelia (brindlekuvio A-lokuksen määräämillä punaisilla alueilla) ja +-alleelia (punaiset alueet normaalit).

Labradorinnoutajien voidaan joiltakin osin todeta jakaantuneen kahteen linjaan; näyttely- ja käyttölinjaan. Niin sanotut käyttölinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia ja kapeapäisempiä kuin niin sanotut näyttelylinjaiset, ja niiden jalostuksessa painotetaan käyttöominaisuuksia selvästi enemmän kuin ulkonäöllisiä ominaisuuksia.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvailee ihanteellisen labradorinnoutajan luonnetta ystävälliseksi, uskolliseksi ja seuralliseksi. Tasapainoisen luonteensa ansiosta labradorinnoutajasta saa yleensä hyvän seura- ja perhekoiran. Rotu on perusominaisuuksiltaan aktiivinen ja nauttii ihmisen kanssa työskentelystä.

Labradorinnoutajaa käytetään laajasti erilaisissa tehtävissä, esimerkiksi palveluskoirana, ruumiillisesti toimintarajoitteisten henkilöiden avustajakoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana. Erityisesti vesilintujen metsästyksessä labradorinnoutajia käytetään noutavana koirana. Rodun metsäsominaisuuksia arvioidaan noutajien rodunomaisissa metsästyskokeissa.

Tutkimusten mukaan labradorinnoutajalla esiintyy selvästi keskimääräistä vähemmän aggressiota ja pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan, vieraita koiria kohtaan ja omaa omistajaansa kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Myös eroahdistus on labradorinnoutajilla keskimääräistä harvinaisempaa. Toisaalta niillä esiintyy alusta-arkuutta keskimääräistä useammin. Tämäntyyppisiä pelkoja esiintyy noin 30 %:lla labradorinnoutajista.

Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavissa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että labradorinnoutajalla on keskimääräistä huonompi itsehillintä verrattuna muihin tutkittuihin koirarotuihin. Avaruudellista hahmotuskykyä vaativassa tehtävässä rodun edustajat pärjäävät keskimääräistä huonommin verrattuna muihin. Labradorinnoutajat kuitenkin ymmärtävät ihmisen eleitä keskimääräistä paremmin.

Alkuperä

1700-luvulla tuotiin koiria kalastuslaivojen mukana Englantiin, jolloin koirat risteytettiin englantilaisten lintukoirien ja muidenkin koirarotujen kanssa. Labradorinnoutajia kutsuttiin aluksi saintjohninkoiriksi tai labradorinkoiriksi. Nimen labradorinnoutajalle antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi, ja siitä tuli heti suosittu metsästyskoira. Lopulta syntyi yhtenäinen koirarotu, jonka Englannin Kennelklubi hyväksyi vuonna 1903. Rodun käyttötarkoitus on auttaa metsästyksessä ammutun pienriistan talteenotossa.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että labradorinnoutajan läheisimmät sukulaisrodut ovat kultainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja.

Rotu maailmalla

Labradorinnoutajan alkuperämaassa Isossa-Britanniassa viimeisen kymmenen vuoden aikana on rekisteröity keskimäärin yli 30 000 uutta rodun edustajaa vuosittain. Vuonna 2021 rekisteröintejä oli jopa yli 60 000.

Rekisteritietojen mukaan labradorinnoutaja on ollut 2020-luvulla toisiksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa ranskanbulldoggin jälkeen. Vuonna 2025 Ranskassa niitä rekisteröitiin yli 6 000. Saksassa uusia labradorinnoutajia rekisteröitiin 2020-luvulla yli 2 000 vuosittain.

Suomessa labradorinnoutaja ohitti suosiossa ensi kertaa sekä saksanpaimenkoiran että suomenajokoiran vuonna 2010, ja on siitä lähtien saanut pitää ykkössijansa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi vuosittain yli 2 000 pentua.

Terveys

Ruskea labradorinnoutaja

Labradorinnoutajan keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita labradorinnnoutajia Suomessa. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja luusto- ja nivelsairaudet. Labradorinnoutajan merkittävimmät haasteet terveydessä ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, eturistisidevauriot, muutamat silmäsairaudet, allergiat ja atopia.

Atopia voi oireilla hyvin erilaisilla tavoilla: korvatulehduksilla, hot spoteilla (akuutti kostea ihotulehdus), kutinalla ja furunkuloosilla (tassutulehdus). Atopiaa esiintyy labradorinnoutajilla enemmän kuin keskimääräisellä rotukoiralla.

Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista lonkkaniveldysplasia on labradorinnoutajalle merkittävin. Noin 80 %:lla rodun edustajista on terveet lonkat, kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplaisiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista. Kyynärnivelen kasvuhäiriön esiintyvyys on 12 %.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), perinnöllistä kaihia, silmäluomen ulospäin kiertymistä ja RD:tä (verkkokalvon kehityshäiriö). Labradorinnoutajan PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi.

Eturistisidevaurio on yksi yleisimmistä koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Labradorinnoutajilla esiintyy keskimääräistä koirarotua useammin eturistisidevauriota.

Labradorinnoutaja on karkeasti yhtä sisäsiittoinen kuin keskimääräinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Labradorinnoutajan jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on lähes yhtä korkea: 22 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus heikentää elinvoimaa ja lisää sairastavuutta.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, labradorinnoutaja Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.10.2026.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: Kuolinsyytilasto, kuolinvuosi, 2010-2025 > Suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  3. 1 2 3 4 5 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.10.2026.
  4. ↑ Labrador Retriever Dogbreedz.com. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 10.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Eri linjaisten labradorien määritelmät Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
  6. 1 2 Rotu Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
  7. ↑ Harrastuskoira Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 12.10.2026.
  8. ↑ James A. Serpell, Deborah L. Duffy: Dog Breeds and Their Behavior, s. 31–57. Berlin, Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-53994-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 20.9.2026.
  9. ↑ Milla Salonen, Sini Sulkama, Salla Mikkola, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Katriina Tiira, César Araujo, Hannes Lohi: Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports, 5.3.2020, 10. vsk, nro 1, s. 2962. Nature Publishing Group. doi:10.1038/s41598-020-59837-z ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Milla Salonen, Sini Sulkama, Salla Mikkola, Jenni Puurunen, Emma Hakanen, Katriina Tiira, César Araujo, Hannes Lohi: Supplementary Information: Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs. Scientific Reports, March 2020, 10. vsk, nro 1, s. 2962. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. ↑ Saara Junttila, Anna Valros, Katariina Mäki, Heli Väätäjä, Elisa Reunanen, Katriina Tiira: Breed differences in social cognition, inhibitory control, and spatial problem-solving ability in the domestic dog (Canis familiaris). Scientific Reports, 29.12.2022, 12. vsk, nro 1, s. 22529. doi:10.1038/s41598-022-26991-5 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Rodun historia Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 3.3.2026.
  13. ↑ Heidi G. Parker, Dayna L. Dreger, Maud Rimbault, Brian W. Davis, Alexandra B. Mullen, Gretchen Carpintero-Ramirez, Elaine A. Ostrander: Genomic Analyses Reveal the Influence of Geographic Origin, Migration, and Hybridization on Modern Dog Breed Development. Cell Reports, 2017-04, 19. vsk, nro 4, s. 697–708. doi:10.1016/j.celrep.2017.03.079 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Nick Evershed, Michael Whitehead: Interactive: see how your favourite dog breeds are related to each other The Guardian. 24.10.2020. Viitattu 1.10.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Registrations for the years 2016-2025 Royal Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Most Popular Dog Breeds in America American Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  17. ↑ Statistiques LOF 2025 (PDF) Société Centrale Canine. (ranskaksi)
  18. ↑ Welpenstatistik Verband für das Deutsche Hundewesen. Viitattu 20.10.2026. (saksaksi)
  19. ↑ Koiranet Jalostustietojärjetslemä, Rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.10.2026.
  20. ↑ Terveys Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 15.2.2026.
  21. ↑ Johanna Anturaniemi, Liisa Uusitalo, Anna Hielm-Björkman: Environmental and phenotype-related risk factors for owner-reported allergic/atopic skin symptoms and for canine atopic dermatitis verified by veterinarian in a Finnish dog population. Plos One, 6.1.2017, 12. vsk, nro 6, s. e0178771. PubMed:28570617 doi:10.1371/journal.pone.0178771 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilasto. Valitse: Lonkkaniveltilasto, 2010-2025 > Suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  23. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilasto. Valitse: kyynärniveltilasto, 2010-2025 > Suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  24. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  25. ↑ PEVISA-ohjelma Labradorinnoutajakerho ry. Viitattu 15.2.2026.
  26. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 2.4.2026.
  27. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  28. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.

Aiheesta muualla