| Lapasorsa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Lapasorsat Spatula |
| Laji: | clypeata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spatula clypeata |
|
| Synonyymit | |
|
Anas clypeata |
|
 Lapasorsan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Lapasorsa (Spatula clypeata) on sorsalintu.
Lapasorsa on yleensä noin 44–52 cm pitkä ja painaa 490–740 grammaa. Sen siipien kärkiväli on 73–82 cm. Lapasorsa on keskikokoinen ja lyhytkaulainen sorsa. Sillä on hyvin suuri ja voimakas nokka, minkä takia lintu näyttää etupainoiselta sen uidessa ja lentäessä. Juhlapukuisella koiraalla on vihreä pää, valkoinen rinta, punaruskeat kupeet ja vatsa, vaaleansiniset siiven yläpeitinhöyhenet sekä vihreä siipipeili, jonka etureuna on valkoinen. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa höyhenpuvultaan sinisorsaa, mutta sillä on tummanruskea vatsa ja sinertävänharmaat siiven yläpeitinhöyhenet. Lisäksi lapasorsalla on himmeän vihreänharmaa siipipeili, jossa ei ole valkeaa takareunaa. Sulkasatoinen koiras muistuttaa naarasta, mutta erityisesti sen kupeet ja vatsa ovat ruosteensävyiset. Lisäksi koiraan pää on tummempi ja sen siiven yläpeitinhöyhenet säilyvät sinisenä. Nuoret linnut muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niiden päälaki ja kaulan takaosa ovat tummemmat sekä vatsa hieman vaaleampi.
Vanhin suomalainen rengastettu lapasorsa on ollut 9 vuotta 9 kuukautta 23 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 20 vuotta 4 kuukautta vanha sorsa.
Lapasorsaa tavataan pesivänä Euroopassa, Keski- ja Pohjois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Talvehtivana sitä esiintyy Afrikassa, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Väli-Amerikassa sekä Etelä-Amerikan luoteisosissa. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 147 000 – 196 000 paria, joista 79 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla. Maailman kannaksi on arvioitu 4,3–4,7 miljoonaa aikuista yksilöä.
Suomessa lapasorsaa tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Levinneisyys keskittyy maan etelä- ja keskiosiin. Lapasorsan pesimäkannan vuotuisten vaihteluiden tiedetään olevan suuria, ja mm. talven sääolojen ja metsästyksen on arvioitu vaikuttavan pesivien parien määrään. Vuonna 2024 kannaksi arvioitiin keskimäärin 9 300 paria.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 11 000 | 18 000 | |
| 2013–2018 | 6 264 | 8 821 | 11 480 |
| 2019–2024 | 7 200 | 9 300 | 13 000 |
Lapasorsa viihtyy matalissa ja rehevissä järvissä, joissa on tiheää ja suojaavaa kasvillisuutta. Se voi pesiä myös soilla, joissa on riittävästi avovettä. Harvalukuisena lapasorsa pesii myös saariston heinäisillä saarilla, erityisesti lokkiyhdyskunnissa.
Lapasorsa rakentaa pesänsä tiheän ruohokasvillisuuden suojaan luhtaniityllä tai muualla maassa, yleensä lähellä vettä. Naaras munii toukokuussa 9–11 vaaleanruskeaa munaa, joita se hautoo 22–28 vuorokautta. Poikasten lentokyvyn oppiminen kestää noin 40–45 päivää. Useiden muiden sorsalajien tapaan myös lapasorsan poikaset ovat pesäpakoisia, eli ne etsivät ravintonsa jo varhaisessa vaiheessa itse, mutta pysyttelevät silti tiiviinä poikueena naaraan seurassa.
Lapasorsan pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset ja muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan lapasorsat söivät 97-prosenttisesti eläinravintoa: kotiloita, surviaissääskien toukkia, vesisiiroja ja vesiperhosia. Kasvisravintona ne suosivat pikkulimaskaa.
