Lea Piltti

Lea Piltti konserttikiertueella Rukajärvellä vuonna 1943.

Lea Maire Killinen (o.s. Piltti; vuosina 1932–1943 Piltti-Welcke; vuodesta 1944 Piltti-Killinen; 2. tammikuuta 1904 Rautjärvi – 5. helmikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa.

Ura

Piltti syntyi Rautjärvellä. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettajat Juho Piltti ja Elsa Maria Korhonen, jotka toivoivat myös tyttärestään opettajaa. Piltti aloitti lauluopinnot 16-vuotiaana opettajanaan Anna Hagelstam. Lauluopintojen rinnalla hän kävi ensin keskikoulun, sitten Jyväskylän seminaarin, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1924. Ensikonserttinsa hän antoi 1926, ja debytoi pian Suomalaisessa oopperassa Léo Delibesin Lakmén nimiroolissa. Piltti opiskeli laulua myös ulkomailla Pariisissa ja Berliinissä. Ensimmäinen ulkomainen kiinnitys oli Königsbergin oopperaan 1930, jolloin kansainvälinen ura lähti nousuun. Nelivuotisen sopimuksen hän teki Weimarin Deutsches Nationaltheaterin kanssa mutta vieraili samalla monissa Saksan oopperataloissa, muun muassa Berliinin valtionoopperassa, jossa Mozartin Taikahuilun Yön kuningattaren rooli sai suurta kiitosta. Piltti kiinnitettiin Wienin valtionoopperaan 1. koloratuurisopraanoksi vuonna 1939, mutta hän teki edelleen lukuisia vierailuja saksalaisiin oopperataloihin. Säveltäjä Richard Strauss kutsui Piltin 75-vuotisjuhlakonserttinsa solistiksi. Konsertti radioitiin ympäri maailmaa. Yhteistyö Straussin kanssa jatkui vuoteen 1942, jolloin Piltti lauloi Straussin yksinlauluja ja säveltäjä toimi säestäjänä. Laulut tallennettiin myös äänilevylle. Piltti teki urallaan lukuisia levytyksiä. 1930-luvulla hän esiintyi Suomessa harvakseltaan, lähinnä konsertti- ja oratoriolaulajana.lähde?

Piltti avioitui vuonna 1932 saksalaisen Ernst Gerhard Welcken kanssa, joka oli syntynyt 1907. Lapseton avioliitto päättyi eroon vuonna 1943, ja Lea Piltti otti tuolloin takaisin tyttönimensä. Sota pakotti hänet palaamaan Suomeen 1943, ja 1940-luvulta alkaen hän teki pääosin konsertti- ja solistiesiintymisiä kotimaassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lea Piltin toinen puoliso, konsuli Olavi Killinen syntyi Helsingissä. Hän suoritti Saksassa kauppakorkeakoulun ja toimi sen jälkeen kaupallisella alalla eri yritysten palveluksessa. Killiset avioituivat 1947. Lea Piltti joutui sodan jälkeen kärsimään tiiviistä yhteyksistään kansallissosialistiseen Saksaan, ja hän joutui Saksan kansalaisena syksyllä 1944 internointileirille, jossa hän oli maaliskuuhun 1946 asti.

Vuonna 1949 Piltti aloitti laulupedagogin uransa. Hän toimi vuodesta 1966 Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Turun musiikkiopistojen laulunopettajana. Tunnetuimpia Piltin oppilaita olivat sopraano Anita Välkki ja basso Matti Salminen. Piltti vastaanotti Pro Finlandia -mitalin 1956, ja, muutama vuosi myöhemmin, 1961, hän piti jäähyväiskonserttinsa. Piltille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1974. Hän sai valtionoopperalaulajattaren arvonimen 1935. Piltti-Killisen rahasto perustuu valtionoopperalaulaja, professori Lea Piltti-Killisen ja johtaja Olavi Killisen (1907–1987) vuonna 1979 tekemään lahjoitukseen. Se edistää laulun ja jousisoitinten opiskelua hakemuksetta jaettavin stipendein.

Piltti on haudattu Kuopiossa Kuopion Isolle hautausmaalle. Kuopion Vanhalla hautausmaalla on kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema Lea Piltin muistomerkki (1985).

Diskografia

Lähteet

  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 320. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. 1 2 3 Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 596. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  3. ↑ Kuolinilmoitus, Lea Maire Killinen, Uusi Suomi, 1982, No 39, sivu 4, julkaistu 10.2.1982 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
  4. ↑ Lea Piltti Kansallinen Äänigalleria. Yleisradio. Viitattu 31.7.2013.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 736. Runeberg.org.
    Piltti, Lea hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  6. 1 2 3 4 Piltti-Killisen rahasto Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 7.10.2026.
  7. 1 2 Lea Piltti: Yön kuningattaren aaria. Yle Elävä arkisto.
  8. ↑ Heikinheimo, Seppo: Kirja viileästä laulajasta: Lea Piltti vaikenee myös elämäkerrassaan 28.10.1992. Helsingin Sanomat.
  9. ↑ Jensen-Eriksen, Niklas: ”Valpon internointileirit ja niiden asukkaiden poliittinen valvonta 1944–1947”, Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin, s. 115. (Toimittanut Lars Westerlund) Helsinki: Kansallisarkisto, 2010. ISBN 978-951-53-3231-8 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 28.11.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Killinen Lea Maire, Kuopion Iso hautausmaa, Kuopio, alue 00, kortteli 080, rivi 00, paikka 00865 Kuopion seurakuntayhtymä. Viitattu 7.10.2026.
  11. ↑ Rikkinen, Kalevi – Sihvo, Hannes (toim.): ”Kuopion veistoksia ja muistomerkkejä”, Finlandia: Otavan iso maammekirja. Osa 6: Pohjois-Savo, s. 75. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08662-6

Kirjallisuutta