| Lemmenjoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Kunnat | Inari |
| Laskupaikka | Paatari |
| Läpivirtausjärvet | Lemmikäsjärvi (d), Morgamjärvi, Ravadasjärvi (d), Härkäjärvi (d), Sotkajärvi (d), Juurakkojärvi (d), Taivaljärvi (d), Äivihjärvi (d) |
| Sivu-uomat | Morgamoja |
| Pituus | 80 km |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
![]() |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lemmenjoki (saam. Leammijohka, Leammijokka) on joki Ylä-Lapissa. Joki saa alkunsa Lemmenjoen kansallispuiston eteläosasta Nautajängän tienoilta ja laskee Paatariin ja sieltä lopulta pitkin taimenjokena tunnettua Juutuanjokea Inarijärveen. Joen valuma-alue rajautuu lännessä Vaskojoen valuma-alueeseen ja etelässä Repojoen (Ivalojoen) valuma-alueeseen. Lemmenjoen merkittävin sivujoki on kultalöydöistään tunnettu Morgamoja.
Keskivaiheiltaan Lemmenjoki on leveä. Morgam-Viibus-tunturin kupeesta, Kultasatamaksi nimetystä paikasta, yläjuoksulle päin se on huomattavasti kapeampi. Joen itärantaa reunustavat paikoin hyvin jyrkät kallioseinämät, länsiranta on helppokulkuisempaa. Kesäisin joella on säännöllinen veneyhteys Njurkulahdelta Kultahaminaan. Njurkulahdella sijaitsee leirintäalue ja ravintola. Sieltä on tieyhteys Inarin ja Kittilän väliselle maantielle.
Jokikanjoni on ympäröivää maastoa rehevämpi, suojaisempi ja lämpimämpi.
Lemmenjoki on tunnettu kullankaivuusta. Joelle oli perustettu jo vuonna 1902 runsaat 60 valtausta, mutta varsinainen kultaryntäys alkoi 1940-luvulla. Kullankaivuu laajeni 1940-luvun lopulta Morgamojalta myös Ruittuäytsille, Jäkälä-äytsille ja Miessijoelle. Kullankaivajat kulkivat kultamaille pitkään veneillä, sillä tie Njurkulahteen valmistui vasta 1960-luvulla.
Luvattomasta konekaivamisesta johtumisesta veden samentumisesta raportoitiin jo 1990-luvulla. Samasta ilmiöstä raportoitiin myös 2010-luvulla. Lemmenjoella oli vuonna 2017 25 kaivospiiriä ja noin kolmekymmentä lapiokaivajien valtausta sekä kullanhuuhdontalupaa. Kullan koneellinen kaivuu joella loppui vuonna 2020.