Pituus

Tämä artikkeli käsittelee suuretta. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Pituus (lat. longitudo, spatium; ’pituus’, ’matka’) on toisaalta fysiikan perussuure ja myös arkikielen esineen tai elollisen olion avaruudellista ulottuvuutta ilmaiseva sana. Erityisiä tiettyä pituutta merkitseviä termejä ovat muiden muassa leveys, korkeus ja syvyys. Fysiikassa, ja mittaamisessa yleensäkin, pituus merkitsee kahden pisteen välimatkaa suoraan tai tiettyä polkua pitkin mitattuna. Pituuden perusyksikkö SI-järjestelmässä on metri.

Perussuureena pituuden tunnus vaihtelee tilanteen mukaan, mutta yleisiä ovat muun muassa x, a, b, c, s, l, h,... Usein käytettävä $s$ tulee sanasta ”spatium”. Usein käytetään tilanteen mukaan merkintöjä $w$ sanasta ”width” eli leveys, $l$ sanasta ”length” eli pituus ja $h$ sanasta ”height” eli korkeus. Sen sijaan $x$ viittaa x-koordinaattiin.

Pituusyksikkö

SI-järjestelmässä

Pituuden yksikkö on metri, johon päädyttiin määrittämällä vuonna 1791 pohjoisnavan ja ekvaattorin välimatka 10 000 000 metriksi. Vaikka silloinen mittaus ei antanut aivan tarkkaa tulosta, käytetään ensimmäistä arviota edelleen, mutta se ilmoitetaan matkana, jonka valo kulkee tyhjiössä ajassa 1/299 792 458 sekuntia.

SI-järjestelmän rinnalle hyväksytyt pituuden lisäyksiköt

Koska entisten järjestelmien käyttöaikana oli syntynyt runsaasti käytänteitä ja tietoa, hyväksyttiin SI-järjestelmän rinnalle arkipäivää helpottavia yksiköitä. Pituudessa tällaisia yksiköitä olivat

1 mpk = 1 meripeninkulma = 1 852 metriä ja
1 Å = 1 ångström = 0,1 nm = 10^-10 m.
1 AU = 1 astronominen yksikkö = 1,495 978 706 91·10¹¹ m.

Sen sijaan enää ei saa käyttää niin sanottuja CGS-yksiköitä tai muitakaan vakiintuneita pituusyksiköitä, joita olivat esimerkiksi

1 fermi = 1 fm
1 μ = 1 mikron = 1 μm
1 xu = 1 x yksikkö = 1,002 pm

Tähtitieteellisiä etäisyyksiä

Vaikka astronominen yksikkö on hyväksytty SI-yksiköiden rinnalle, käytetään tähtitieteessä muitakin yksiköitä. Tutuimpia on valovuosi, joka on matka, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa. Yksikköä käytetään kansanomaistamaan avaruuden etäisyyksiä.

1 ly (light year)= 1 vv = 1 valovuosi = 9,46·10¹⁵ m

Tähtitieteilijät käyttävät kuitenkin useimmin pitkillä etäisyyksillä yksikköä parsek.

1 pc = 1 parsek = 3,085678·10¹⁶ m

Englantilais- ja amerikkalaisperäisiä mittoja

Tuuma on vanha Isossa-Britanniassa käytetty pituuden yksikkö (1 tuuma = 25,4 mm).
Jalka on vanha brittiläinen pituusmitta. Sitä käytetään myös ilmailussa lentokorkeuden mittayksikkönä. (1 jalka = 12 tuumaa = 30,48 cm)
Jaardi vastasi 3 jalkaa.

Vanhoja pituusmittoja

Linja (lat. linea = pellavalanka, luotinuora, viiva) on vanha suomalainen ja ruotsalainen pituusmitta, joka on ollut 1/12 tuumaa (= 2,06 mm), myöhemmin 1/10 desimaalituumaa (2,97 mm). Englantilainen linja on 1/10 tuumaa (2,54 mm) ja venäläinen 1/280 arsinaa (2,55 mm)
Kortteli (qvart, quarter, neljännes) = 1/2 jalkaa = 6 tuumaa = 14,8 cm
Kyynärä on matka kyynärpäästä keskisormenpäähän.
Vaaksa on peukalon ja etu- tai keskisormen pään välinen etäisyys.
Virsta on vanha pituusmitta, jonka pituus oli Suomessa 1 069 metriä, Ruotsissa 2 672 ja Venäjällä 1 066,80 metriä Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa] Kotus.fi. Viitattu 11.6.2022</ref>]</ref>
sashen on pituusmitta, jota käytettiin 1800-luvulla esimerkiksi Senaatin kartastossa, pituus 2,13 metriä
legua, pituusmitta (engl. league) eri lähteiden mukaan noin neljä englannin mailia eli 6 400 metriä) tai toisen tiedon mukaan kolme meripeninkulmaa eli 5,56 km tai 3,2 meripeninkulmaa eli 5 920 metriä. Legua on ollut käytössä Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.

Perinnemittoja

Pääartikkeli: Vanhat suomalaiset mittayksiköt

Poronkusema on vanha lappalaisten käyttämä pituusmitta. Poronkusema on se matka, jonka ajoporoa voi ajaa virtsaamistaukojen välillä. Poro ei pysty virtsaamaan juostessaan, ja liian pitkä juoksuttaminen voi aiheuttaa halvaustilan. Maksimissaan poronkusema on 7,5 kilometriä.
Peninkulma tarkoittaa vanhimmassa merkityksessään penin eli koiran haukun kuulemaa eli pisintä kantamaa. Tämä on noin 10 kilometriä.

Mittaaminen

Yksinkertaisimmillaan pituuden mittavälineenä voidaan käyttää mittanauhaa, taittomittaa tai viivoitinta. Näillä voidaan mitata suoria etäisyyksiä noin millimetrin tarkkuudella.

Silmää erotuskykyä pienempien kohteiden mittaamiseen on kehitetty erilaisia mittavälineitä. Työntömitta ja mikrometriruuvi auttavat määrittämään lyhyitä etäisyyksiä millimetrin murto-osien tarkkuudella.

Merensyvyyttä voidaan mitata useallakin tavalla. Luotaamalla merenpohjan etäisyys langan ja punnuksen avulla ei enää ole soveltuva menetelmä, vaan on syrjäytynyt kaikuluotauksen tieltä. Sukellusvene voi täydentää syvyysmittaustaan veden paineeseen perustuvalla painemittarilla. Sukeltajat käyttävät samaan periaatteeseen perustuvaa sukeltajankelloon. Myös lentokorkeutta voidaan mitata ilmanpaineen alvulla, vaikka matkustajalentokoneet hyödyntävät jo GPS-mittausta.

Vaativammissa mittauksissa käytetään interferometriaan perustuvia optisia mittavälineitä, kuten laseretäisyysmittari. Ennen yleinen kolmiomittaus on syrjäytynyt tarkempien menetelmien tieltä. Kolmiomittauksen piiriin voidaan lukea tykistön käyttämä etäisyysmittari. Edelleen kolmiomittausta käytetään tähtitieteessä, jonka mittauskohteet sijaitsevat hyvin kaukana.

Katso myös

Ihmisen pituus

Lähteet

Simons, Lennart: Fysiikka korkeakouluja varten. Porvoo: WSOY, 1963.
Eskola, Sisko Maria & Ketolainen, Pasi & Stenman, Folke: Fotoni – Fysiikka luonnontieteenä. (lukion fysiikan oppikirja) Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19640-5
Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (PDF) SFS-oppaat. 4.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Arkistoitu 31.8.2012. ISBN 952-5420-93-0 Viitattu 18.2.2013.
Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): The International System of Units (SI) (pdf) (nro 330) NIST Special Publication. 2008. Washington D.C.: National Institue Of Standards And Technology. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 15.2.2013. (englanniksi)
Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): Guide for the Use of the International System of Units (SI) (pdf) (nro 811) NIST Special Publication. 2008. Washington D.C.: National Institue Of Standards And Technology. Viitattu 19.2.2013. (englanniksi)

Viitteet

↑ K. A. Tsokos: Physics for The IB Diploma – 5th Edition, sivu 39; Cambridge University Press 2008; ISBN 9780521708203
↑ Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): The International System of Units (SI), 2008, s.18
↑ Simons, Lennart:Fysiikka korkeakouluja varten, s. 3–8
↑ Eskola & Ketolainen & Stenman: Fysiikka luonnontieteenä, s. 32–37
1 2 Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): Guide for the Use of the International System of Units (SI)), 2008, s. 10
↑ Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): Guide for the Use of the International System of Units (SI)), 2008, s. 9
↑ Kielitoimiston sanakirja (Hakusana vaaksa) 2021. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.6.2022.
↑ Helena Suni, Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa Kotus.fi
↑ Senaatin kartastot Viitattu 11.6.2022

[1] K. A. Tsokos: Physics for The IB Diploma – 5th Edition, sivu 39; Cambridge University Press 2008; ISBN 9780521708203

[SIeng18-2] Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): The International System of Units (SI), 2008, s.18

[sl3-3] Simons, Lennart:Fysiikka korkeakouluja varten, s. 3–8

[fotoni32-4] Eskola & Ketolainen & Stenman: Fysiikka luonnontieteenä, s. 32–37

[SIUeng10-5] 1 2 Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): Guide for the Use of the International System of Units (SI)), 2008, s. 10

[SIUeng9-6] Taylor, Barry N. & Thompson, Ambler (toim.): Guide for the Use of the International System of Units (SI)), 2008, s. 9

[7] Kielitoimiston sanakirja (Hakusana vaaksa) 2021. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.6.2022.

[8] Helena Suni, Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa Kotus.fi

[9] Senaatin kartastot Viitattu 11.6.2022